Kesä lopuillaan vaikka tuntuukin kuin se olisi vasta aluillaan ilmojen vuoksi. Pitkä sateisen ja vilpoisen kauden jälkeen kun iskikin kunnon helteet. Joita muuten inhoan lähes yli kaiken, vaan ehkä tästä selvitään. Luulisin. :D

Lapsen koulu alkaa kohta puoleen ja jännitystä lienee tosiaan ilmassa melkoisesti. Nyt on hankittu reppua ja ties mitä tarpeellista. Hassua vaan kun tuntuu että vaatteita on vaikeita löytää. Koko alkaa olla aika suuri kun on kasvanut aina kovin nopealla vauhdilla ja nyt alkaa olla kokoa jota kai keskimäärin ollaan vasta jonkin verran paljon vanhempina eikä lapsi oikein koe omakseen niitä aika synkän värisiä vaatteita joissa ei juuri tunnu olevan kivoja kuviakaan tai mieleisiä värejä vaan koitan parhaani kuitenkin että voi kulkea mieluisissa vaatteissa. Sitä voi lapsi kuitenkin vaikuttaa niin vähään ja aina on rajoitteet vastassa niin jossain asioissa mahdollisuuksien mukaan koitan häntäkin kuunnella. :)

Muutokset, ne on vaan kai pahoja. 

Kun saisi vielä terveyden kuntoon niin tämä tästä. Jotenkin ahdistavaa ollut yhtäkkiä voi olla suuriakin kipuja. Vaan nyt pitäisi vihdoin olla oikea diagnoosi ja hoito sen mukainen joten ei hätiä. Se vaan.. On jotain uskomatonta miten sitä säikähtää tälläisiä notkahduksia. Alkoi jo miettimään mitä tehdä lapsenkin kanssa. Itkettänytkin toisinaan. Miettinyt että elämä oli siinä. Vaan.. Ei saisi ikinä antaa periksi enkä onneksi niin ole koskaan tehnytkään. Aina ei ole helppoja aikoja ollut, mutta silti katson olevani sinnikäs taistelija. 

Ja onhan minulla syytä, paljonkin. :)

Eikä sitä ikinä tiedä mitä on edessä. Elämä on onneksi siitä merkillinen paikka.