Lapsi nukkuu ja äiti mutustaa Linkosuon valkosipulin makuisia Ruissipsejä dippaillen niitä makoisaan vuohenjuusto-dippiin. Herkkuhetki. :) Tuli sellainen olo, että tarvitsee jotain hyvää ja koska en halunnut mennä siihen suklaan mussuttamiseen joka on tyypillisintä silloin kun on haikean surullinen olo, niin.. No, hyviä nämäkin kyllä on. Varsinkin dipin kanssa. Ja vähän terveellisempiä sitten kuitenkin.

Sitä vaan jotenkin..

No, on allapäin. Ja kai vähän pelkääkin jatkoa siinä mielessä, että taannoisella avautumisellaan aiheutti mahdollisesti suht tärkeälle ihmiselle hermostumista tms. Mutta.. Ehkä aika korjaa tuon? Olisi vain pitänyt ajoissa puhua tuokin asia. Olisi ollut helpompi olla ihan kummallakin ja niinpäin pois. Mutta.. Kun se ei vaan ole aina niin helppoa.

Tekisi mieli kissaa. Ihan kauheasti. Rotukissaan ei nyt vaan olisi varaakaan. Mietin jo maatiaistakin, mutta toisaalta ei se kissan hankintahinta ole se suurin kuitenkaan. Kun nuo rodut joista olen kiinnostunut eivät mitään kovin kalliita ole, mutta ne rokotukset, leikkaus, mahd. sairastelut, laadukas ruokinta, aktiviteetit kun ei sitä kissaa voisi näissä maisemissa irti pitää jne.. Ei, ei ole kyllä mahdollisuuksia moiseen vaikka haluaisikin. :( Ja kyllä kuitenkin sitten haluaisin sen rotukissan oikeasti. Monestakin syystä.

Joo, kaikkeahan sitä haluais.. Toivois.. Kaipais..

Mutta, ehkä sitä pitäisi olla tyytyväinen siitä mitä on. Olla vaan ja kuulostella. Se vaan on ollut minulle niin kovin vaikeaa. Mutta, ehkä sitä vielä oppii. Senkin. Tai, se nyt vähän riippuu mistä on kyse. Tavaraa en tarvitse. Kaipaa. Mutta joitakin asioita sitä vaan kaipaa. Ja tuntuu, että vissiin näin käy lopun ikää. Kun asiat vähän taitavat olla niin. Solmussa. Niiltä osin siis. Muuten kaikki hyvin. Lapsi tosin ilmeisesti tulossa kipeäksi. Mikä on ikävää. :(