Niin monta päivitystä olen tehnyt tähän blogiini tähän mennessä. Ei ole kyllä paljon kun miettii että kyseessä on useamman vuoden kirjoittelut.. :D Mutta ehkei se ole niin vähänkään, mene ja tiedä. Riippuu toki mihin sitä sitten vertailee. Se on totta kyllä..

Poika kohta nukkumaan ja sitten itse iltaa viettämään ja taas nukkumaan itsekin. Sellaisia ne päivät ovat nykyään tai no sitähän ne ovat olleet jo vuosia. :D

En tiedä. Pitäisi tuohon lapsen tulevan koulun juttuihin tutustua tarkemmin vaan jotenkin ei vaan innosta. Tiedä mikä siinäkin on. Tuntuu että muut vanhemmat on ihan intopiukassa tuosta kouluun menemisestä ja minä olen vaan että aha ja stressaannutkin. Kai se on se muutos ja jonkunsortin huolikin. Mene ja tiedä. Poika on reipas ja innokas oppimaan mutta kovin hyvin hän ei muutoksia osaa ottaa vastaan ja kai sitä sitten lähinnä jännittää. Hyvät valmiudet hänellä kyllä muuten kouluun on. Lukee ja laskee mainiosti. Lukee täysin sujuvasti jo paksumpiakin kirjojakin. On lukenut alle kolme vuotiaasta. Tykkää numeroista ja matematiikasta ja kovin tiedonhaluinen ja asiat jäävät hyvin mieleen. Keskittymiskykyäkin löytyy. Että kai se sitä kunhan se tempperamentti vaan pysyy aisoissa.. Tiedä mistä semmoisen perinnyt onkaan, semmoisen räiskähtelevän luonteen. Ei suinkaan tule mieleen eräs tyttö vuosien takaa joka raivostui äärimmäisen paljon epäoikeudenmukaisuuksista yms asioista. ;D

Kova tie on itsellä ollut tasoittaa nitä luonteeni terävyyksiä ja sitä toki toivoisi että lapsella olisi helpompaa vaan pahoin pelkään että se ei oikein ole tuolla tempperamentilla ja päättäväisyydellä oikein mahdollista. Voin vain yrittää parhaani opastaa ja tukea ja ohjata. Muuten menee miten menee.

Huh. Pelottava ajatus!