Miten reagoida äkilliseen exän omistushaluun? En ymmärrä sitä. Itse on halunnut eroon. Nyt sitten kun yritän jatkaa elämääni niistä raunioista, jotka edellisestä suhteesta jäi saan kuullakin "vitsejä" ties mistä seksinharrastamisesta ties kenen kanssa, kuinka hänellä on oikeus sanella minun elämääni koska minulla on meidän lapsemme jne. ??!! Ei minun elämäni hänelle mielestäni kuulu. Toki lasta koskevat asiat sovitaan yhdessä, mutta siihen se sitten jääkin. Minulla on oma elämäni ja hänellä omansa. Ei minullakaan ole oikeutta sanella ja tivata hänen omia asioitaan. Mielestäni, siis.

*huokaus*

Loppui mokoma kyllä kun rauhallisesti sanelin rajat moiseen. Eikä tuosta nyt suukopua pahempaa seuraakaan. Kyllä minä sen tiedän, mutta ihmetyttää moinen tarve edes. Jos kerran on haluttu jättää, niin eikö pitäisi vain olla hyvä asia että jatkan elämääni. Näin sukulaisiani, ystäviäni, että minulla on ohjelmaa isäviikonlopuiksi etten paru täällä perään tmv?

Miehet ovat omituisia.