Enpä ole työstä vielä kuullut, vaikka piti. Harmittaa ja ärsyttää..

No, ei kai auta kuin odottaa. Tuntuu, ettei nykyään juuri muuta voikaan tehdä minkään asian suhteen. Odota ja toivo, että sinut huomioidaan ja ennenkaikkea muistetaan joka ei ole mitenkään kovin äärimmäisen varmaa. (*ärsyyntynyttä mutinaa ja puhinaa*) Minä olen aika pitkämielinen ihminen, vaikka toki suuttuakin osaan. Monessa asiassa kuitenkin voin vallan hyvin mielin sanoa, että joustan kyllä todella paljon ja ymmärrän pitkään. Nyt vaan tuntuu, että ei jaksaisi! Koskee tuota eipäsjuupas-työkuviota kuin muutamaa muutakin tilannetta elämässäni. Mahdollisesti olen vähän kohtuuton, mutta silti! :D (Ihminen sitä vain itsekin on, ei mitään sen kummempaa ja täydellisempää.)

En minä silti mitään asioille tee, vaikka ärsyttäisikin. Odotan kiltisti ja mutisen itsekseni miettien, että MIKSI minun elämäni on aina tälläistä? Kaipa siihen joku syy sitten on? Mahdollisesti.  Noh.. Hyvää jaksaa kyllä odottaa. Eikä kai se odottaminen niin haittaisikaan kun tietäisi, että ei odota turhaan. Mistäs sitäkään sitten tietää? Varsinkaan kun ei enää osaa luottaa kehenkään tai mihinkään? :D Niin ja miksi en tee asioille mitään? No, eipä se hoputtaminen enää tämän enempää minkään suhteen auttaisi. Varmaan jossain asioissa jo inttänyt liikaakin. Sitä vaan.. EI OIKEASTI JAKSAISI tätä hyllyllä odottamiskuviota enää ollenkaan.

(RÄYH!)

Ah. Helpotti. :D

Eipä siis sinällään vakavaakaan. Ottaa vaan välillä päälle.

Olen tässä tosin jo sopinut vaihtoehtoisista systeemeistä jos tuo työkuvio ei onnistu. Puuhaa nyt on aina helppo kuitenkin järjestää vapaaehtoistöiden muodossa vaikkapa jos sellaista on vailla. Ihan mieleistäkin hommaa. :) Eihän se sama asia ole, mutta alkoi jo tuntumaan liian vakavalta suhtautumiseni tuohon epävarmaan työpaikkaan. Ei  se liiankaan vakavaa saa olla.