Kaipa tämä arki tästä taas alkaa rullaamaan. Omalla ajallaan. Kun ei jälkitauteja tulisi..

Oma terveyskin taas prakaa "kivasti". Kaikesta kuitenkin selvitään. Jatkuvat kivut on ehkä ne kaikkein vaikeimpia kestää. En ole sillä tavalla mikään kovin vahva ihminen. Silti, kyllä se tästä. Kuten aiemminkin kaikkien muidenkin vastoinkäymisten suhteen. Elämä kyllä vie ja kantaa kunhan vain jaksaa uskoa siihen että kaikki kääntyy parhain päin. Niin uskon.

Tänään oli hauska päivä.

Katsottiin illasta TalentSuomea pojan kanssa. Lapsi oli kovin nauravainen. Lempiesiintyjä oli kuulemma jalkapallotemppuja tehnyt mies. Nimeä en enää muista. Loppuillan sitten hän yrittikin niitä samoja temppuja pienellä pehmeällä pallolla. Hän ilmoitti, että menee tuonne joskus esiintymään. Tanssimaan ja laulamaan. Mietti hetken, että haluaisi kyllä soittaa rumpujakin.. :D

On kyllä niin kilpailuviettinen, että taatusti jossain asiassa joskus tulee kilpailemaankin. Itsellä ei moista ole koskaan ollut. Olen aina ollut hyvin vähän kunnianhimoinen. Hämmästyttänyt lähinnä se kuinka jotkut kilpailee lähes asiasta kuin asiasta verenmaku suussa. Hämmentävää. Miksi se voittaminen on niin tärkeää? Ok, sen palkinnon havittelun nyt voi ymmärtää, mutta ei aina tunnu ihan siitäkään olevan kyse. Se voittaminen tuntuu monella olevan tosi iso juttu, siis vaikkei palkinnoksi mitään muuta saisikaan.

Hmn. Me ihmiset olemme kummallisia.
Minäkin, varmasti monellakin tavalla.
:D