*avautuminen alkaa*

Tuli lähinnä pahaolo tämän päivän uutisesta jossa vanhemmat olivat jättäneet viime vuoden huhtikuussa 1 ja 2 vuotiaat lapsensa autoon useammaksi tunniksi kiinni istuimiinsa ollessaan itse baarikierroksella. Nykyään tuntuvat jatkuvasti tuon tyyppiset uutiset pääsevän otsikoihin ja aina niistä tulee yhtä huono olo. Milloin on lapsi raahatti alasti pakkasella ulos tai tyyliin jossain vaipassa, milloin jätetty yksin kotiin pari vuotias jne. En oikein jaksa ymmärtää, en sitten millään sitä miten noin voi tehdä lapselleen.

Itselle lapsi oli onnellinen yllätys, superyllätys itseasiassa koskapa aiemmin oli tutkimuksilla saatu arvio että mahdollisuus tulla raskaaksi ja että raskaus jatkuisi tarpeeksi pitkään olisi häviävän pieni. Lääkäreiden mielestä suorastaan mahdotonta luonnollisesti. Hoitokeinoin kuulemma ehkä.. Luonto kuitenkin sitten ehkäisystä huolimatta yllätti tosiaan. Ehkä tuo sitten tekee sen että minun on vain niin vaikea ymmärtää noita uutisia. Ehkä se sitten on jotenkin eri asia jos lapsi on vaan tullut siihen sen kummemmin yrittämättä ja odottamatta? Tiedä häntä. Ehkä se joillekin voi olla syy tai ainakin osa syytä?

Muutenkin tuntuu, että monesti suhtautuminen on varsin kylmää. Kiirehditään töihin siksi että ura kärsii. Pidetään jo aivan pienen vauvan kohdalla mustasukkaisesti kiinni siitä omasta ajasta ja omista oikeuksista, kun tosiasiassa se lapsi kaipaisi vanhempiaan juuri silloin ekstra paljon. Ja se vauva lapsi on kuitenkin niin vähän aikaa. Eikä aivan pienikään kauan.

Vaikka onhan paljon toki syytä tässä yhteiskunnassammekin. Minulla on onnellinen tilanne siinä mielessä, että on taloudellisesti mahdollista olla kotona. Kaikille se ei ole, tokikaan. Suht paljon niitä kuitenkin on joiden ei olisi mikään pakko kiirehtiä töihin. Ajanhenkikin vaan on se, että minä minä ja minun oikeuteni.. Jo lehdissäkin ihannoivasti kirjoitetaan kun äiti on mahdollisimman nopeasti saman näköinen kuin ennen raskautta ja eteenkin muutamassa viikossa, viimeistään parissa kuukaudessa takaisin aktiivisesti työelämässä. Itseäni nuo jutut lähinnä oksettaa, enkä ymmärrä miksi silloin edes pitää tehdä se lapsi muiden hoidettavaksi?

Joskus kun sitä oli päiväkodeissa töissä se kuva mikä sielä piirtyi monesta perheestä ei ollut mikään kovin kaunis. Eikä kyse välttämättä ollut tästä ns. white trash-porukasta lainkaan, tai ehkä heistäkin osaltaan kyllä, mutta sitten oli nämä ns. uravanhemmat. Kiire kiire kiire kiire kiire.. Lapsia siinä pyörityksessä tuli sääliksi. Kaikenlaiset hoitotädit olivat tutummat kuin omat vanhemmat..

Ei, en vain ymmärrä.

*avautuminen loppuu*