Välillä on kyllä niin yksinäinen olo. Sillä tavalla perimmältään. Jos kukaan ymmärtänee. Tiedä häntä.

Enkä oikein tiedä enää kenelle viitsii mitäkin jutella vai viitsiikö mitään. Ainakaan sellaista järkiperäisempää, vaikka tiedä sitten mistään muustakaan. Sellainen hyvin kevyt huulenheitto ehkä ok. Muttei oikein ole intoa siihenkään.

Olen siis vain hiljaa. Hiljaa. Hiljaa.

Ja kun sitten koitan kommunikoida huomaan ettei sitäkään huomioida.

Hienoa.