Siinä se ilta meni. Tuli nukuttuakin yli kymmeneen mitä ei ole tapahtunut yli 4 vuoteen. Onhan tässä puolensa.

Suru kyllä meinasi tulla puseroon kun lapsi soitti illalla nukkumaan mennessään ja kysyi, että koska hän tulee kotiin ja pääseehän hän vielä äidin luo. Oli jotenkin ajatellut, että nyt äiti sitten on poissa kun isi ensin.. Voi rassukkaa. Selitin, että tulet tänne huomen illalla tottakai ja hän oli helpottuneen oloinen. Kyllä hänellä kivaa oli ollut, mutta kun ei ole isin kanssa noin pitkään koskaan ollut ja paikka toki hänelle vieras. Kaipa se siitä. On tätä kuviota hänelle selostettu, mutta epävarmuuttahan tälläisistä muutoksista tietenkin tulee. Voi pientä.

Oli selvästi ensiviikolla olevasta lastenvalvojen tapaamispäivästä puhuttu vaarilassa koska lapsi sitä päivää toisteli ja luuli, että silloin sitten äidin vasta näkee. Kun nyt pystyisivät olemaan puhumatta pahaa vaikka tiedänkin etteivät minusta pidä. Keskenään ihan sama mitä turisevat, mutta lasta ei niihin kuvioihin saisi vetää. Olen itse pelinappula joskus ollut ja sitä kohtaloa en omalle lapselleni halua missään nimessä. Ikävää tämmöiset. :(

Huokaus

Muuten tosiaan on mennyt kivasti ja muutama tunti olisi vielä aikaa itselle ja sitten jälkikasvu tuleekin kotiin.