Se on hassua miten jostain ihmisistä ei vain pääse yli. Vaikka miten saisi kylmää vettä niskaansa, niin silti sitä kaipaa ja vaikka tietää ettei toista ns saa koskaan omaksi tai edes vähän läheisemmäksi ja hyväksyykin sen, niin silti vaan ajattelee joka päivä jossain yhteydessä, että mitäköhän sille ihmiselle kuuluu. Saattaa olla huolissaankin jos ei ole pidempään kuulunut mitään elonmerkkiä.

Ja ei, en puhu exästä. Rakastin minä häntä. Tottakai. Se oli kuitenkin erilaista ja siihen vain tuli liikaa päälle pettymyksiä. Enkä minä oikeasti koskaan riittänyt sellaisena kuin olen. Ehkä tämän toisen kanssa onkin ongelma siinä, että sitä todellisuutta ei ole päässyt elämään. Kaipuu on olemassa ja syvä ihastus, mutta todellisuus puuttuu. Se on aika surullista kun miettii, että kyse on ainoasta ihmisestä joka on minussakin hyvää nähnyt ainakin sanojensa mukaan. Sitä joskus toivoi, että olisi voinut edes nähdä vähän useammin ja tutustua ns. arjessa paremmin. Se toki olisi sitten kaivannut molemminpuolista halua siihen.

Minkäs tuolle voinee. Ei se ole kenenkään vika.

Mksi maailmassa ei voikin olla sellaista yhtä syyllistä kaikelle ikävälle? Voisi haukkua kunnolla syyllisen ja sitten olisi taas parempi olla. Minä en osaa useimmiten haukkua pataluhaksi edes niitä jotka oikeasti ovat tehneet pahasti minua kohtaan. Miten sitten ihmistä, joka ei nähdäkseni ole tarkoituksella tehnyt yhtään mitään minua loukatakseen? Eääh. Olisi helpompi kun näkisi vain mustan ja valkoisen. Olisi itse oikeassa ja muut väärässä ja ihan tarkoituksella vielä. Mokomatkin epatot. Tarkoituksella tuntevat eri tavalla kuin minä! Tyhmyrit.

No, ei kai. Sentään. :D

Jotkut asiat vain ovat.. Ne eivät liiku mihinkään. Istuvat kuin täi tervassa, niin sanotusti ja tämä minun tunneongelmani on sitä laatua. Hölmöähän se on ja taatusti hieman sekopäistä. Sitä en kiellä. Kaikkea hyvää sitä toiselle kuitenkin toivoo, kuten huomaan toivovani nykyään ihan kaikille. Jopa ex-isäpuolelleni. Se on aika paljon, kun tietää millaisen helvetin hän lapsuudestani ja nuoruudestani osaltaan teki. Loppujen lopuksi en osaa olla hänellekään enää vihainen tai katkera. Tai mitään muutakaan vastaavaa. Hyvää toivon hänellekin. Minä tosiaan varmaan olen sekaisin.

Sellaista sitä vaan toivoisi, että joku toivoisi hyvää minullekin. Edes vähän. Pikkuriikkisen. Niin ja sitä, ettei kukaan ajattelisi kovin pahaa. Pahaa kun en kellekään tarkoita. Kaikkea muuta.