Päiväkodissa tänään vedettiin sivuun ja asbenger-oireyhtymästä alettiin hyvin suoraan puhumaan lapseeni liittyen. Kyllähän minä tiedän, että lapseni on monessa asiassa aika.. No, erottuva persoona. Niin hyvässä kuin pahassakin. Järkytyin kyllä silti. Olen tässä nyt lueskellut aiheesta. Koitan olla huolestumatta liikaa. Oli sitten tuo diagnoosi totta tai ei, niin totta on se, että lapsi kyllä monessa asiassa on aika erikoinen verrattaessa muihin. Hyvähän se tietysti tutkia kai on. Huolestuttaa toki.

Pääasia kun tästä maailmasta sen paikkansa löytäisi ja hyvän elämän saisi itselleen ja säästyisi kiusaamiselta.

Muuta en toivo.