Joskus sitä vaan soittaa toiselle ihmiselle siksi, että kaipaa tämän ääntä ja vaikka ihan niitä hiljaisia hetkiäkin. Vähän hassuahan se kai on.. Kaipa sitä siten kuitenkin tuntee olevansa kontaktissa vaikkei kuulisikaan kuin toisen hengityksen tai haukottelua tmv. Epätoivoista? Ei, en minä usko kuitenkaan. Kun en minä missään suruissani täällä räydy. Saati edes odota sen enempää. Kuten DNA;n mainoskin joskus sanoi, niin tosiaan "elämä on". Enkä tarkoita tuota mitenkään katkerasti. Toteamuksen oloisesti pelkästään. Aivan kuten siinä mainoksessakin taitaa merkitys olla. :)

Kylmä päivä tänään. Kävin hammaslääkärissä hammaskiven poistossa. Eihän se kivaa ollut, mutta onneksi tällä kertaa pääsin aika vähällä. Meidän suku on vähän sellaista. Reikiä ei tule helposti, mutta hammaskiveä kertyy sitten senkin edestä vaikka tekisi mitä. Nyt saa taas olla luultavasti jonkin aikaa ihan rauhassa noilta osin. Jee. :D

Mitäs muuta? Kauppaan  voisi olla fiksua mennä tosiaan. Vaikka aika hyvin meillä täällä kaikkea onkin. Ehkä jotain herkkua illaksi voisi miettiä ja maitohan on meiltä aina lopussa tai jos ei lopussa, niin loppumaisillaan kuitenkin. Njaa. Varmaan voisi keksiä jonkun vähän erikoisemman ruuan huomiseksi päiväksi. Jotain hyvää. Mitäpä miettiä..

Mutta nyt pakkaseen. Pikkuveikka on haettava kotiin.