Taas yksi päivä takana. Jotenkin outo fiilis nykyiseltään. Sitä vaan niinkuin kulkee eteenpäin odottamatta mitään. Aina aiemmin sitä on ollut haaveita, unelmia ja odotuksiakin. Sellaisia ns. selviä juttuja joihin pyritään ja joita nyt ehkä muutenkin vaan on tulossa. Tärkeitä asioita tai siis sellaisilta tuntuvia asioita. Nyt sitä vaan jotenkin.. Kulkee eteenpäin arkisesta jutusta toiseen. Pitää ostaa lapselle ulkovaatteita, pitää hoitaa päiväkodin aloitus kunnialla kotiin, pitää hoitaa arkiset askareet.. Ja niin edelleen loputtomiin. Kaikki muu mikä aina ennen oli taustalla hyvässä tai pahassakin mielessä tavallaan koska aiheutti surua on jotenkin etäämmällä. Oikeastaan yhtä useammin ihan poissakin. Jossain olemattomissa, oikeastaan. Karaten kokoajan vain kauemmas.

Ehkä hyvä, ehkä paha.

Kaikessa kai on puolensa ja puolensa.

Sitä tänään katseli taas kotiin sillä silmällä, että jos kissan hankkisi. Tekisi mieli, mutta toisaalta sitä heti itse kaatoi koko unelman monellakin syyllä. Vai, olivatkohan ne tekosyitä? En oikein tiedä enää sitäkään. Samoin kun en enää monesta muustakaan jutusta.

Tiedän minä sentään jotain sentään. Sen, että syksy tulee lähemmäs yhä kiihtyvällä vauhdilla. Syyskuu on kohta kohdalla taas kerran. Taas yksi vuosi menty eteenpäin.

Luulisin.