Tänään oli olo ettei vaan jaksa. Lapsi kuulemma näivettyi kun äiti ei jaksanut leikkiä. Leikittiin me sitten kuitenkin. Lopulta. Aina vain ei jaksaisi. Autoleikkejä nyt varsitenkaan. Ne ei vaan.. No, nappaa. Toivottavasti en aiheuta kamalaa traumaa lapselleni kun en jaksa pöristellä autojen kanssa. Ei, kai? Toivottavasti ei sentään. Joka päivä jotain touhutaan toki ja leikitäänkin, mutta toisinaan sitä ei vain jaksaisi. Sitten tulee syyllinen olo kun ei jaksaisi ja koittaa ottaa itseään niskasta kiinni asian suhteen. Lapsi vaan on aika vaativalla tuulella nykyään. Kaikesta pyrkii neuvottelemaan. Ei siinä mitään, hyvä hän siinä on. Äidin hermot ei vain aina jaksaisi pikkuvanhaa neuvottelijaa! Tänään sitten keskusteltiin aiheesta, että ei äitikänä aina haluaisi mutta on kun pakko ja miksi on pakko ja että, tietyillä säännöillä ja käytännöillä ajetaan hänen parastaan. Ei sitä, että minä nyt niin välttämättä nauttisin niistä rajojen jauhamisista tmv. Tuntui menevän tajuntaan. Oikein tuntui jäävän miettimään asiaa. Ehkä ajatus oli uusi ja ihmeellinen? "Mitä, eikä äiti tykkääkään siitä nukkumaan menojen muistuttelemisista ymv?!" :D

Maailma on ihmeellinen..

Perjantaina käytiin kirjastossa hakemassa taas luettavaa illoiksi. Iltasatukirjaa saa jo vähän miettiä kun on siitä asti luettu paljon kun poika täytti 2kk. Nykyään luetaan jotain paksumpaa kirjaa jo useampi ilta. Nyt on vuorossa Beatrix Potterin tarina kokoelma. Kauniit kuvat ja ihanat eläinsadut tuntuvat kiinnostavan poikaa kovasti. Sivuja on sen verran, että toivon luettavaa riittävän useammaksi viikoksi. Peppi Pitkätossu-kokoelmaan taisi mennä kolmisen viikkoa meidän lukutahdilla ja tuossa on hieman enemmän sivuja. Kiva on kyllä lueskella noita. Osan kirjoista muistaa omastakin lapsuudestaan. Peppiäkin tuli luettua vielä kouluikäisenä paljonkin. Osa jutuista siinä onkin kyllä sellaisia ettei niitä vielä niin alle kouluikäinen taida ymmärtääkään, mutta jotain tuntui hänkin saavan irti Pepin tarinoista ja monet naurutkin. :) Vaahteramäen Eemelista piti kovasti, samoin Pekka Töpöhännästä. Noin esimerkiksi. Kirjastossa sitä saa tosiaan jo miettiä mitä ottaisi kun kaikki ei sitten kuitenkaan hänelle vielä noista klassikoistakaan sovi. Sitten taas kovin yksinkertaiset tarinakirjat eivät enää oikein vastaa tarkoitustaan iltasatukäytössä. Tarina loppuu liian nopeasti ja kuvat ovat liian keskeisessä roolissa. Onneksi sitä kuitenkin aina jotain löytää kun hetken etsii. :)

Kiva kyllä kun lapsi on noista kirjoista niin innostunut. On sellainenkin yhteinen asia, vaikka ei ne autojen kanssa pöristelyt jaksakaan aina joka hetki kiinnostaa. ;)

Huomenna olisi vapaaehtoisduunia taas. Keskiviikkona erinäistä sinkoilua sinne ja tänne, plus viimeinkin saamme rikkinäisen hellan tilalle uuden. Olen iloinen! Huvitti kun olivat oikein huolissaan että pärjätäänkö päivä sillä rikkinäisellä. Sanoin, että eiköhän kun on tässä vuoden verran kohta pärjätty tähänkin asti kun on pakko ollut.. Eivät sitten sanoneet siihen mitään. Olinkohan nyt vähän ilkeä? :D Totta se kyllä oli. Eivät suostuneet uutta hellaa laittamaan tai edes korjaamaan vanhaa kunnolla silloin, mikä oli kyllä aivan älytöntä. Onneksi nyt jää tuonkin hellan kanssa taistelut kohta menneisyyteen! :) Niin juu ja torstaina olisi harrastejuttuja ja perjantaina pojan isä hakeekin pojan taas luokseen viikonlopuksi. Pitäisi keksi jotain kivaa siksi aikaa. Sitten sitä taas jaksaa paremmin tätä arkeakin kun on jotain muuta, vaikka kyllä se lepääminenkin jo auttaa tuohon. Se on kyllä totta.

Harvinaisen.