Uusi asunto ja uudet kujeet.

Ja kauhea tressi.

Pitkäaikainen sairauskin löi päälle pari päivää sitten aika pahasti. Sain sairaskohtauksen kaatuen aika pahasti lyöden pääni. Arki onkin nyt ollut sitten pahan olon, muutto kiireinen, sotkun ja arjenpyörityksen keskellä taituroimista. Ja se tressi. Se ei oikein suostu helpottamaan. Eikä se ennen helpotakaan, ennenkuin mahdollisesti saan arjen pyörimään tukien osalta normaalisti. Siihen asti nousee pelko ja paniikki mieleen. Se on sellainen jatkuva pelko ettei selviä, vaikka tiedänkin että sossu varmasti tukisi jos näin kävisi. Kun ei sitä haluaisi käyttää. Vaikka tiedä sitten onko sillä todellisuudessa eroa saako ne rahansa kelan järjestelmän kautta vai sossun? Samanlainen tuilla elävä loinen kai sitä jokatapauksessa on?

Ahdistaa.

Ja melkein tuli itku kun kohtaukset taas palasivat pitkän ajan jälkeen. Kun jo mietin mahdollisuutta palata työelämään jne. Eipä se vaan taida tosiaan onnistua vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Se terveys on vaan niin kovin iso asia. Ja se oikeus oikeasti tehdä töitä. Mahdollisuus parantaa taloudellistakin olemistaan, muusta puhuttakaan. Muttei näitä asioita voi valita. Kohtalo on mikä on ja se siitä. Eikä se sairaus poistu vaikka sitä toivoisi. Vaikka siltä tuntuisikin, niin sielä se vaanii ja odottaa hetkeä jolloin sännätä taas esiin kun ei ole varuillaan. Kun ei pidä jaksamisestaan riittävästi huolta.

Elämä tuntuu välillä niin saamarin epäreilulta. Huomaan taistelevani vanhan ystäväni, masennuksen, kanssa toisinaan. Mutta sen kanssa on oppinut elämään ja tunteita käsittelemään. Mutta mielen se toi vie tummaksi joksikin aikaa. Ja jos totuuden sanon, niin jos ei olisi pientä isoa syystä jaksaa niin tuskin jaksaisinkaan tai oikeammin.. Näkisin mieltä jaksaa. Nyt ei ole ongelmaa.

Kovasti se muutto tuntuu lapsenkin päälle ottavan, mutta koitetaan yhdessä repiä iloakin tästä kaikesta irti. Ja koitan hänellekin opettaa tässä samalla sitä taitoa, että keskittyisi niihin hyviin puoliin. Kun vaan itsekin osaisi..

Harmi tämä pakkasaikakin kun tähän samaan aikaan iski. Leikkipuisto on pakkasrajan takia kiinni. Eikä tuolla pitkään tarkene missään liikkuakaan. Kaupassa tänään käytiin ja vaikka lapsi oli puettu kuin pieni eskimo hän valitti kun naama jäätyy. Silmätkin kuulemma. Harmi kun siis kaverien näkeminen jää vähän vähemmälle. Mutta.. Kaipa tämä tästä pian helpottaa. Lupailevat ainakin. :)

Nyt nukkumaan. Uudelle tosi hyvälle vuoteelle. Että se ainakin onnistui. Suosittelen Ikean vuoteita. Edullisestikin saa jo tosi hyvän runkopatjan petauspatjoineen. :)