Kävipä sitten pieni uudenvuoden onnettomuus meilläkin. Selvittiin kuitenkin ihan kotikonstein ja näyttää siltä että lääkäriä ei tarvinne vaivata jatkossakaan. Tiedä mikä aivopieru melkein viisi vuotiaalle tuli. Löi sitten kätensä salaman nopeasti kuumalle tinapannulle. Ei itsekään osannut myöhemmin sanoa, että miksi teki niin. Olin siinä vieressä, mutta en ehtinyt tehdä mitään. Yhtään mitään. Tuloksena oli sitten tietysti neljässä sormessa palovamma, mutta kunnon ensiavun jälkeen kun vammoja tuossa tarkasteli aamulla niin eipä enää näkynyt mitään kuin 2 sormessa eivätkä nekään pahat. Lääkevoidetta ja sidettä vaan peliin. Kyllä sitä kuitenkin säikähti itsekin aikalailla.Meni hetkeksi aivot ihan jumiin, että mitä nyt kuuluukaan tehdä. Tulee tuollaiset tilanteet aina niin nopeasti, enkä osannut tosiaankaan enää ajatella että tuollaisia tekisi. Lupasi tosin hyvin vakavana tänään ettei tee noin enää ikinä. Lisäsi vielä perään, että kuuntelee muutenkin äitiä paremmin. Siitä tuli lähinnä mieleen, että teon takana olisi ehkä ollut jokin uhmakuvio. Taisin juuri ennen tapahtumaa mainita hänelle, että pannu on kuuma ja pitää olla varovainen. Nyt kun ei pahemmin satttunut voi jo kai niinkin ajatella, että toisaalta ehkä oppi nyt sitten etten minä ilman syytä varoittele. Poikarassu. Onneksi ei käynyt pahemmin ja nyt on mieli jo selvästi parempi muutenkin. :)

Ex kävi tuossa ja tiputti melkoisen pommin. Oli suoraan varannut matkan ilmoittamatta minulle mitään sellaiseksi viikoksi jolloin hänellä olisi ollut tapaaminen lapsen kanssa sopimuksen mukaan. Kuukausia sitten jo. Ihan vittuilulta tuntui. Koitti toki selittää, että unohtui jne, mutta kun minä tunnen hänet ja tiedän kuinka tarkka tuollaisissa suunnittelujutuissa on. Kertoi vielä itse kuinka oli matka aikoja tarkkaan katsonut ja pohtinut eikä mikään muu ollut sopinut.. Eli tuosta kyllä itse tulkitsin niin, että oli kyllä tiennyt ja muistanut tapaamisjutun, mutta päätti asian sitten noin. Ei kai se niin iso juttu olisi ollut, mutta itsellä on juuri silloin niitä ainoita vuosittaisia menoja joita on. Sama vkl joka vuosi, exäkin ollut muutamana vuonna mukana ja aina siitä on puhuttu. Inhottaa, että itse saan aina joustaa. Eikä siitä voitu edes SUORAAN KYSYÄ ENNEN matkan maksamista. Muutenkin vaan ärsyttää nuo aikojen muuttamiset. Sovitaan ajat ja minä sovin niihin tekemistä ja sitten tuosta noin vaan siirretään ennalta allekirjoituksella sovittuja aikoja minulta yhtään kysymättä. Samaa peliähän tuo on kuin suhteessakin oli. Osaahan hän ystävällinenkin olla, tietysti. Ärsyttää vaan tuollainen hypytys ja ihan nollana pitäminen ihan kympillä. Muutenkin käytöksestä paistoi sellainen pehmittäminen. Sitä paitsi lapsi on jostain reissusta puhunut omalla tavallaan jo monta viikkoa. En vaan ollut niin osannut yhdistää mistä on kyse. Ihan suunniteltua, sitä mieltä olen koko kuviosta.

*huoh*

Muutenkin.. En minä tiedä.. Loukkaa vaan koko kuvio toiseltakin kannalta. Reissuista aina puhuttiin ja hän puhui kuinka yhdessä mennään ja kuljetaan ja kuinka arvostaa kun hoidan lapsen enimmiltä osin ja ymmärrän kun hän ei halunnut/voinut/kyennyt osallistua arjen pyörittämiseen. Juu, nyt sitä sitten kuljetaan muka nollabudjetilla (näin hän minulle uskottelee) pitkin ja poikin maailmaa. Ja uusi nainenhan sielä mukana on vaikkei mitään kerrokaan. Ihan selvää käytöksen perusteella. Ei voida edes rehellisesti kysyä etukäteen, että sopiiko minulle aiemmin sovitun ajan muuttaminen. Onhan minullakin elämää ja voi olla menoja siinä kuin hänelläkin.

Ärsyttää, ei voi mitään. Tuntuu pahaltakin jotenkin. Se kai lähinnä ettei arvosteta, vaikka mistäpä sitä arvostusta nyt olisi tullut kun eipä sitä ollut aiemminkaan minua kohtaan yhtään. :(