Yö koitti taas. Melkein tyhjässä asunnossa nukkuu pieni lapseni sängyssäni. Pieni aivan väsynyt poikaseni. Nyt on muutettu kaikki paitsi isoimmat tavarat ja ne välttämättömyydet mitä nyt vielä täällä vanhassa kodissa tarvitaan. Isomman auton lainaan saamista odotellessa pienemmät tavarat on muutettu ja osittain jo järjestetty paikoilleenkin. Toki muuttaminen on näin ollut suht hidasta, mutta edennyt sentään. Ja se kai se pääasia on.

Ollut tosi väsynyt olo tänään. Huomenna ollaan vaan. Lepopäivä ollaan mekin ansaittu. Kova paikka se muutto näyttää lapsellekin olevan. Tosin vähän piristyi kun sai olla päättämässä verhoja, mattoja yms pientä. Rankkaa meille kummallekin. Mutta kyllä se siitä. :) Kuten todettua. Aika aikaa kutakin. Tai jotain.

Muuten ei mitään. Yhtään mitään. Sitä tuntuu olevan täysin yksin jossain omassa universumissaan. Noin niinkuin pohjimmiltaan, siis sillä tavalla että vaikka ihmisiä periaatteessa ympärillä olisikin, niin jotenkin pohjimmiltaan sitä kuitenkin on aika itsekseen. Omissa oloissaan. Jos ei siis lasta otetan huomioon, siis. :)

Mutta.. Nyt nukkumaan.