Sitä on yrittänyt kirjoittaa aiemminkin, mutta nettikatkokset syö kirjoitukset. Eihän niitä muista talletella, tietenkään..
On ollut parempi fiilis. Lapsen kanssa menee taas paremmin. Mutta sitten muuten.. En tiedä. Kai sitä exän käytöstä lukiessa vaan jotenkin lyö sellainen lopullisuus surun puseroon. Tiedän juu, että ongelmia oli suhteessa ja eihän siihen auta mikään jos ei yhdessä haluta asioita korjata. Minkäs sille voi jos ei tunteita ole ja eihän minullakaan siinä suhteessa noineen ollut hyvä olla pitkään aikaan.. Mutta, silti sitä surettaa. Kai sekin suru vaan on surtava?
Onneksi nyt on aikaa olla itsekseen. Ostin hyvän pokkarin ja naposteltavaa. Televisiostakin varmaan jotain töllättävää tulee. Luulisin.
Seuraa sitä kaipaisi, mutta kuka kestäisi surua? Ei oikein kukaan. Ja kai se on ymmärrettävää? Sitä vaan jotenkin tarvitisi sellaista hiljaista toisen ihmisen tukea. Kai sitä vaan on sellainen. Läheisriippuvainen? Luulisin, että sitäkin. Ainakin en oikein osaa olla yksin, tai siis.. Kyllä sitä periaatteessa toki osaa. Joskus se on ihan mukavaakin pieninä annoksina ja sitä toki tarvitsee. Noin yleisesti yksinäisyys taas ei sovi ollenkaan.
Mutta..
Parempi sekin. Kuin jatkuva suru ja pettymys.
Lapsen kanssa on hyvä, vaikka toki sekin on rankkaa tosinaan. Ja tiedän toki, ettei lapsi ole minua varten, mutta tällä haavaa kumpikin tarvitsee toista kyllä erityisen paljon. Enkä minäkään näin herkillä ikuisesti ole. Aika menee eteenpäin ja vahvistaa. Kuten ennenkin. Tiedänhän minä sen.
Ja kun sitä on surullinen ja ei oikein osaa tehdä tai voikaan vaivaavalle asialle mitään sitä ärtyy ihan tyhmistä asioista. Todella ärsyttävää. Lapselle en ärry, mutta exälle kyllä. Sitten hävettää myöhemmin, että nalkutti jostain sängyllä makaamisesta (miksi sekin ärsyttää?) tai uusien koristetyynyjen littaamisesta? Jotenkin vain harmittaa sellainen.
Kuten niin moni muukin asia näinä päivinä.
Mutta..
Onneksi on niitä iloisiakin ja hyviä asioita. Tietenkin. Niitä pitäisi vain muistella enemmänkin, kiinnittää huomiota. Ja jättää sellaiset ikävämmät vähemmälle huomiolle. Ehkä sitä joskus oppii? :)
On ollut parempi fiilis. Lapsen kanssa menee taas paremmin. Mutta sitten muuten.. En tiedä. Kai sitä exän käytöstä lukiessa vaan jotenkin lyö sellainen lopullisuus surun puseroon. Tiedän juu, että ongelmia oli suhteessa ja eihän siihen auta mikään jos ei yhdessä haluta asioita korjata. Minkäs sille voi jos ei tunteita ole ja eihän minullakaan siinä suhteessa noineen ollut hyvä olla pitkään aikaan.. Mutta, silti sitä surettaa. Kai sekin suru vaan on surtava?
Onneksi nyt on aikaa olla itsekseen. Ostin hyvän pokkarin ja naposteltavaa. Televisiostakin varmaan jotain töllättävää tulee. Luulisin.
Seuraa sitä kaipaisi, mutta kuka kestäisi surua? Ei oikein kukaan. Ja kai se on ymmärrettävää? Sitä vaan jotenkin tarvitisi sellaista hiljaista toisen ihmisen tukea. Kai sitä vaan on sellainen. Läheisriippuvainen? Luulisin, että sitäkin. Ainakin en oikein osaa olla yksin, tai siis.. Kyllä sitä periaatteessa toki osaa. Joskus se on ihan mukavaakin pieninä annoksina ja sitä toki tarvitsee. Noin yleisesti yksinäisyys taas ei sovi ollenkaan.
Mutta..
Parempi sekin. Kuin jatkuva suru ja pettymys.
Lapsen kanssa on hyvä, vaikka toki sekin on rankkaa tosinaan. Ja tiedän toki, ettei lapsi ole minua varten, mutta tällä haavaa kumpikin tarvitsee toista kyllä erityisen paljon. Enkä minäkään näin herkillä ikuisesti ole. Aika menee eteenpäin ja vahvistaa. Kuten ennenkin. Tiedänhän minä sen.
Ja kun sitä on surullinen ja ei oikein osaa tehdä tai voikaan vaivaavalle asialle mitään sitä ärtyy ihan tyhmistä asioista. Todella ärsyttävää. Lapselle en ärry, mutta exälle kyllä. Sitten hävettää myöhemmin, että nalkutti jostain sängyllä makaamisesta (miksi sekin ärsyttää?) tai uusien koristetyynyjen littaamisesta? Jotenkin vain harmittaa sellainen.
Kuten niin moni muukin asia näinä päivinä.
Mutta..
Onneksi on niitä iloisiakin ja hyviä asioita. Tietenkin. Niitä pitäisi vain muistella enemmänkin, kiinnittää huomiota. Ja jättää sellaiset ikävämmät vähemmälle huomiolle. Ehkä sitä joskus oppii? :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.