On taas yksi ilta elämässäni.
Flunssa on poistumassa pikku hiljaa ja hyvä niin. Jotenkin äärimmäisen väsähtänyt olo ollut tämän ajan ja asioiden hoito ja ihmisiin yhteydenpito sellaisissa raskaimmissa jutuissa on vähän jäänyt. Olen ihan surutta puhelintakin toisinaan pitänyt äänettömällä. Ehkä vähän lapsellista, mutta ei sitä aina jaksa kaikkea. Esim. virallisen isän sukulaisten kanssa toimiminen on muutenkin jotenkin olevinaan tosi raskasta nykyisin. Se raha vaan on sellainen paha asia kai. Aiheuttaa kinaa ja kaikenlaisia lieveilmiöitä. Kai sekin pitäisi ymmärtää ettei tilanne ole heillekään helppo, mutta ei se kyllä ole sitä meille nuoremmillekaan perijöille. Mutta juu, parin päivän hiljaiselon jälkeen olen täällä taas. Heillekin. ;)
Välillä vähän sellaisia fiiliksiä syystä jos toisestakin että saa potkia itseään eteenpäin. Pitämään lippua korkealla jne. Ei se aina edes onnistu. Iltaisin varsinkin sitä aika usein vähän ahdistuu tai tulee surtua joitain asioita. Ja ehkä yksi sellainen pahin asia on sellainen tietty epäreiluus mitä on joutunut kohtaamaan. Epäoikeudenmukaisuus ja suoranainen valehtelu aikojen saatossa. Nyt sitä sitten pikku hiljaa tajuaa asioita ja se oma sinisilmäisyys ja kiltteys ottaa välillä päälle jonkin verran ja niin, tosiaan se epäoikeudenmukaisuus kaikkineen..
.. mutta mitäs noista. Koitan selättää nuo tunteet ja päästä katkeruudesta ja ajoittaisista vihantunteistakin eroon. Ei ne tee muuta kuin syö ihmistä sisältäpäin.
Onneksi päivisin on kuitenkin toisin. Kunhan vaan ei ole armottomassa räkätaudissa ja muutenkin kipeänä. Silloin voi filikset olla aika heikoilla. Vaikka ei kai sitä kovin normaali sellaisena ns. aina hymyilevänäkään olisi? ;)
Ihan järjetön kissankaipuu täyttänyt mielen. Huomasin tänäänkin miettiväni parvekkeen verkotusta. Isännöitsijältä kysyin asiaa jo kertaalleen. Ensin myönsi ja sitten sanoi että miettii asiaa ja nyt ei ole kuulunut enää mitään. Pyh. Lapsonenkin puhuu yhtämittaa kissasta. Olen kai tartuttanut jonkun kissahulluuden häneen. :D Eräs tuttu kutsuu kissoja sielunhoitajaksi ja kyllä ne itselle ainakin sellaisia lienee. Aiemmalla kokemuksella väittäisin, että nostaisi hankinta sitä elämänlaatua jonkin verran ylemmäs kunhan nyt vaan olisi a)rahaa ja b)järkevästi tilaa/saisi parvekkeen turvalliseksi.
Ai niin. Bongasin jostain aivan hirmuisen hyvän limodin ohjeen. Eihän se jatkuvasti juotuna hampaille kovin hyvää tee, mutta esim. nyt vapuksi sopii oikein hyvin sen iänikuisen siman tilalle. En sitä jaksa tehdä kun koen vaivalloiseksi. Ja helpostihan siihen hiivan maku tulee.
6 sitruunaa
3dl sokeria
2l vettä.
Sokeri sulatetaan kiehautettuun puoleen litraan vettä. Seos jäähdytetään sillä aikaa kun puristetaan sitruunoista mehu. Seokseen lisätään sitruunoiden mehu ja puolitoista litraa kylmää vettä. Tarjoiluun käytetään mintunlehtiä ja jääpaloja. Säilyy hyvin pari päivää ellei tule juoduksi nopeammin. ;)
Flunssa on poistumassa pikku hiljaa ja hyvä niin. Jotenkin äärimmäisen väsähtänyt olo ollut tämän ajan ja asioiden hoito ja ihmisiin yhteydenpito sellaisissa raskaimmissa jutuissa on vähän jäänyt. Olen ihan surutta puhelintakin toisinaan pitänyt äänettömällä. Ehkä vähän lapsellista, mutta ei sitä aina jaksa kaikkea. Esim. virallisen isän sukulaisten kanssa toimiminen on muutenkin jotenkin olevinaan tosi raskasta nykyisin. Se raha vaan on sellainen paha asia kai. Aiheuttaa kinaa ja kaikenlaisia lieveilmiöitä. Kai sekin pitäisi ymmärtää ettei tilanne ole heillekään helppo, mutta ei se kyllä ole sitä meille nuoremmillekaan perijöille. Mutta juu, parin päivän hiljaiselon jälkeen olen täällä taas. Heillekin. ;)
Välillä vähän sellaisia fiiliksiä syystä jos toisestakin että saa potkia itseään eteenpäin. Pitämään lippua korkealla jne. Ei se aina edes onnistu. Iltaisin varsinkin sitä aika usein vähän ahdistuu tai tulee surtua joitain asioita. Ja ehkä yksi sellainen pahin asia on sellainen tietty epäreiluus mitä on joutunut kohtaamaan. Epäoikeudenmukaisuus ja suoranainen valehtelu aikojen saatossa. Nyt sitä sitten pikku hiljaa tajuaa asioita ja se oma sinisilmäisyys ja kiltteys ottaa välillä päälle jonkin verran ja niin, tosiaan se epäoikeudenmukaisuus kaikkineen..
.. mutta mitäs noista. Koitan selättää nuo tunteet ja päästä katkeruudesta ja ajoittaisista vihantunteistakin eroon. Ei ne tee muuta kuin syö ihmistä sisältäpäin.
Onneksi päivisin on kuitenkin toisin. Kunhan vaan ei ole armottomassa räkätaudissa ja muutenkin kipeänä. Silloin voi filikset olla aika heikoilla. Vaikka ei kai sitä kovin normaali sellaisena ns. aina hymyilevänäkään olisi? ;)
Ihan järjetön kissankaipuu täyttänyt mielen. Huomasin tänäänkin miettiväni parvekkeen verkotusta. Isännöitsijältä kysyin asiaa jo kertaalleen. Ensin myönsi ja sitten sanoi että miettii asiaa ja nyt ei ole kuulunut enää mitään. Pyh. Lapsonenkin puhuu yhtämittaa kissasta. Olen kai tartuttanut jonkun kissahulluuden häneen. :D Eräs tuttu kutsuu kissoja sielunhoitajaksi ja kyllä ne itselle ainakin sellaisia lienee. Aiemmalla kokemuksella väittäisin, että nostaisi hankinta sitä elämänlaatua jonkin verran ylemmäs kunhan nyt vaan olisi a)rahaa ja b)järkevästi tilaa/saisi parvekkeen turvalliseksi.
Ai niin. Bongasin jostain aivan hirmuisen hyvän limodin ohjeen. Eihän se jatkuvasti juotuna hampaille kovin hyvää tee, mutta esim. nyt vapuksi sopii oikein hyvin sen iänikuisen siman tilalle. En sitä jaksa tehdä kun koen vaivalloiseksi. Ja helpostihan siihen hiivan maku tulee.
6 sitruunaa
3dl sokeria
2l vettä.
Sokeri sulatetaan kiehautettuun puoleen litraan vettä. Seos jäähdytetään sillä aikaa kun puristetaan sitruunoista mehu. Seokseen lisätään sitruunoiden mehu ja puolitoista litraa kylmää vettä. Tarjoiluun käytetään mintunlehtiä ja jääpaloja. Säilyy hyvin pari päivää ellei tule juoduksi nopeammin. ;)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.