"..Ota syliis tämä yö
sinun annan sitä kantaa
syksyisen veden rantaan, jonka
viivaa kerran kaksin kuljettiin
Niin käy kaikki paremmaksi
emmekä askelmaksi joudu
syysvetten portaisiin.."

(Viikate: Syysvedet)

Päivällä kotiin saapuessamme oli kynnyksellä postiluukusta tipahtaneena pieni yllätys. Viikatteen uusin levy, Petäjäveräjät nimmareilla varustettuna. Teki kyllä iloiseksi! Tykkään taas tuosta levystä kuin se kuuluisa hullu siitä kuuluisasta puurosta. Ei voi mitään. Sinkkukappale ei nyt niin kovasti nosta innostusta tai tämä levyn nimikappalekaan, vaikkei siinäkään sinänsä vikaa ole.. Mutta, muutamia suoria ihastuksia levyltä löytyi ainakin pari kappaletta ja kuuntelu jatkuu..

Aloin kovasti odottamaan tulevaa keikkaa, johon kävin jo hätäpäissäni ostamassa liputkin valmiiksi joitakin päiviä sitten. Sain kaverinkin mukaan kun en oikein yksin viitsi mennä sairautenikaan takia tuollaisiin. Ja muutenkin.. On se kivampi yössä kulkeakin yhdessä kuin yksin ja lapsenkin hoito pitäisi olla varma (ja varahoitajakin on sovittu.. :D ). Kyllä tämä äiti nyt parhaansa tekee, että pääsee vähän tuulettumaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. Unohtamaan kaikki pskat ja ne velvollisuudetkin edes hetkiseksi.  Alkoholi ja bilettäminen ei nyt sinällään kiinnosta, mutta keikoilla olen aina harvakseltaan tykännyt käydä. Hyvä keikka piristää pitkäksi aikaa ja Viikatteen keikat eivät ole koskaan olleet pettymys. <3

Mutta vielä pitää joitakin viikkoja keikkaa odottaa..