Hyvin alavireinen päivä kaikkineen.

Ainoa ilahduttava ajatus on ollut, että ystävä tulee käymään ensiviikolla. Ei hän kauaa ole ja suunnittelemani jutut menevät vähän mönkään ajoituksen takia, mutta samapa tuo. Silti kiva nähdä.

Toisaalta sitä jotenkin.. En tiedä. On tosiaan joku ihmeellinen ongelma nykyään sen suhteen että pelkää kaikkien katoavan ympäriltä. Kaipa se ajallaan poistuu. Liikaa kai vain menetyksiä, jossitteluja. Ja ihan vaan kai rehellisiä pettymyksiäkin ihmisten suhteen.

Vielä on pitkälti aikaa ns vapaaseen viikonloppuun ja vaikka lapsi on toki rakas ja ihana, niin tuntuu siltä että hetki itsekseen olisi enemmän kuin tervetullut. Lapsen isä on ulkomaan reissulla joten näkemisiä ei nyt ole sen vuoksi. Olen varmaan jotenkin ihan kahjo, mutta jotenkin sitä välillä huomaa miettivänsä miten pärjää. :D Kai sitä vaan on kanaemo, eikä siitä irti pääse. (Exällä muutama vaiva joiden vuoksi voi olla joskus vähän hankalaa matkustamiset yms.)

Oma reissu into on vähän kulahtanut koska eipä sitä matkaseuraa oikein tunnu olevan helppo saada mukaan. Jonnekin rantalomakohteeseen kyllä, mutta ei sitten tuolle omalle haavematkalleni. On se tietysti kallis maa ja kaikkea, mutta silti. Yksin matkustaminen ei oikein tunnu hyvältä idealta. Harmi..

Ehkä sitten joskus?

Tiedä häntä.