Se on kyllä kumma juttu.

Sitä on hyvällä tuulella kaikkinensa ja tietenkin se eilinen ystävällisyys sitten kostautui tai siltä tuntui. Ex soitti puhelun josta pahoitin suoraan sanottuna mieleni tosi paljon. Tuli surkea olo. No, silti en osannut kieltäytyä auttamasta kun toinen tuntui apua tarvitsevan ja myöhemmin tästä asiasta soitteli. No, kaikki hyvin. Hän tuli hoitamaan muksua, jotta pääsin kauppaan hakemaan pääasiassa niitä tuotteita joita HÄN tarvitsee tarjoiluihin. Unohdin sitten tietenkin yhden tuotteen, joten en toista tarjottavaa oikein pysty tekemään ja nyt sitten on huono mieli siitä että unohdin. Kauhea omatunnon soimaus, vaikka oikeasti järjellä tajuan että noin 99% ihmisistä olisi vastaavassa tilanteessa ensinnäkin alunperinkin todennut että leivo itte vittu rieskas. :D

En minä sillä että niin ajattelisinkaan, mutta oikeasti. Jotenkin sitä tuntuu taas kerran, että olen sellainen marketista parilla eurolla saatava kynnysmatto tai jotain ja olen sitä vielä iloisesti (jos en vaan olisi unohtanut sitä hiton tuotetta). Ja ei, ei kyse ole siitäkään että onnettomasti rakastaisin tuota ihmistä ja siksi toimisin näin. Minä vaan olen ihan täysi nössö, oikeasti. Ja kun tuossa asiaa mietin, niin eipä kai ihme ettei tunnu ihmiset oikein arvostavan. Ei kai. Taitaa aika paljon vaatia ylipäänsäkään yleisesti kenestä vain ihmisestä se, että osaisi pitää järki rajat ihmisen suhteen joka venyy ja joustaa. Pitäisi osata räjähtää oikeassa kohtaan vastaan, mutta.. En minä osaa kuin korkeintaan kuttuilla sitten joskus miljoonan vuoden päästä kevyesti takaisin ja suuttua sitten kunnolla vasta ties koska. Sitten kun sitä on loukkaantunut jo miljoonasta eri asiasta.

Tervettä.

No.. Semmoista siis tänään täällä.

Lapsen kanssa oltiin erään kauppakeskuksen viikonlopputapahtumassa ja lapsi tuntui tykkäävän. Oli kasvomaalausta ja muuta hulinaa. Ilmaista ja erilaista. :) Muutenkin tuntuu että hänen kanssa on taas helppo kulkea. Surut on asettuneet ja kai muutenkin tässä kehittynyt ja kasvanut. Ja hyvä niin. Ajattelin keväällä erään lapsitoiminnan kautta tehdä pienen reissun hänen kanssaan. Jotain kivaa. Rahasta on tarkkaa, mutta onneksi kyllä noita edullisiakin vaihtoehtoja on olemassa kun ei kovin hienoja puitteita reissuilleen vaadi. :)

Ja oikeastaan nyt huomaan, että on jo muutenkin parempi olo taas. Sellainen tämä blogi minulle kai on. Paikka purkaa tuntoja. Tiedä sitten millaista sitä lukea on. Raukkaparat. :P