Sain tänään palautetta, että kerron liikaa omista kokemuksistani. Onhan se kyllä mahdollista kun aloin miettimään. En minä sillä ketään siis vähätellä ole tarkoittanut! Olen vain jotenkin luullut että se tukisi toista, siis se että jos minulta löytyy samasta asiasta kokemuksia niin kerron niistä siinä samassa yhteydessä kuunneltuani ensin toisen mietteitä aiheesta. Päätinkin nyt keskittyä jatkossa kuuntelemaan enemmän. Se on tärkeää. Ja olen kauhean pahoillani jos olen antanut sellaisen kuvan että olen prassailemassa kokemuksillani (ei ne edes ole mitään ihmeellisiä tod!) tai vähättelemässä toisen kokemuksia ja tuntemuksia. Olen luullut, että osaan kuunnella ihmisiä mutta ehkä en sitten osaakaan. Onneksi sitä aina voi yrittää virheitään korjata ja ottaa opikseen. Eikö niin?

Muuten täällä ei mitään ihmeitä kuulunekaan..

Tavallista arkea lähinnä kaikkineen.

Vähän jäin eilisen kirjoituksiani miettimään ja totesin, että samanlainen minä kyllä parisuhteessakin taidan olla. Siis, että kaipaan niitä pieniä välittämisen osoituksia arjessa. Ei siis mitään suurieleistä tai jatkuvaa rakkauden toisteluakaan sanallisesti vaan sellaisia pieniä eleitä. Se kai näin kun asiaa on miettinyt edellisessä suhteessa olikin eräs iso ongelma.. Toinen osoitti välittämistään rahalla mielellään ja isoilla jutuilla. Itsellä ei oikein ollut millä vastata sillä saralla  ja ne tavalliset arkiset pienet asiat eivät taas tuntuneet toisesta miltään. Tuloksena sitä sitten turhautui ja tunsi itsensä jotenkin ääreishuonoksi ja lakkasi yrittämästä. Ei tehnyt mieli enää tehdä mitään, saati ostaa mitään lahjojakaan kun ei ollut varaa siihen mikä olisi kelvannut. Lopulta ruuanlaittokin muuttui pakkopullaksi vaikka sitä rakastan kun ei koskaan ollut tarpeeksi hienoa ja hyvää. Vieläkin joskus huvittaa kun jotain syö meillä ja aina löytyy jotain natkutettavaa. Jokaikinen kerta. Vaikka mikäs sille voi. En minä tokikaan mikään Gourmet kokki ole. Todellakaan. :)

Ihmiset on kai vaan niin erilaisia. Kai se vaan olisi tärkeää, että löytäisi sen oman vastinparinsa tai jotain..

Vaikka välillä pahalta tuntuukin kaikki, niin kyllä minä silti exälle hyvää toivon. Ehkä hän on nyt sitten löytänyt sellaisen itselleen sopivamman ihmisen. Mahdollisesti. Kai sitä vaan oma epävarmuus tekee sen, että pelkää ongelmia. Aika ikäviä juttuja on sitä tässä kuullutkin, mutta turhahan noita etukäteen on murehtia. Ei minulla hänen onneaan vastaan mitään ole, mutta suhteessa lapseen sitten välillä tuntuukin pahalta tilanne ja epävarmalta myös. Onneksi tuokin on vähän helpottanut kun ei ainakaan vielä ole mitään ongelmia ollut. *kopkop*

Tilanne kerrallaan.

Kyllä kaikki järjestyy tavalla tai toisella, kuten aina. Joskus vaan tuntuu niin vaikealta uskoa, mutta onhan se niin. Sitä vaan tuppaa olemaan sellaista aika murehtivaa sorttia luontaisesti. Pitänee yrittää vaan tehdä asialle jotakin. Parantaa omaakin mieltä kun ei niin kauheasti etukäteen murehdi tulevia mahdollisia ongelmia. Eihän sitä paitsi muuten ehdi kohta muuta tekemäänkään!

Ai, niin..

Eräs ystävä muuten kyseli seksielämästäni ja minua tuppasi naurattamaan varmaan parhaiten aika moneen kuukauteen. Mitä se on?! :D Jotain syötävää varmaan. Otaksuisin. Oletti, että kun sitä olen nyt ihan SinkkuÄiti (mikä nimitys! :D ), niin vientiä piisaa ja tietenkin otan nämä ehdotukset vastaan. Oli sitten treffejä ehdottelemassa jonkun kaverinsa kanssa ja sain aika tiukasti sanoa että  ei ole intressejä. Mietti hetken ja totesi sitten, että olet varmaan sitten kääntynyt naisiin päin?

Öh..

Joo, juuri siitä olikin kysymys!

Tai sitten ei. :D