Talvi tuli äkkirysäyksellä takaisin. Lunta satanut jo vuorokauden verran ja sade näyttää vain jatkuvan loputtomiin. Pumpulisen lumen alla on muka peilikirkas jää. Lyhyellä kauppareissulla onnistuin heittämään 4 kuperkeikkaa. Kauppaan päästyäni olinkin varsin lumella kuorruttunut, mutta sitä nyt sattuu.. :D

Poika on isällään ja minä.. Niin.. No, vietän aikaa lähinnä itsekseni. Kävin taas elokuvissa perjaintaina. 8-pallon kävin katsomassa. Ihan ok, paikoitellen ehkä vähän laiskan oloinen? Tykkäsin kuitenkin. Tykkäsin myös tuon ns. nimikkokappaleesta (Haloo Helsinki - Vapaus Käteen Jää) ja se onkin päässä pyörinyt siitä lähtien. Piti tänään mennä katsomaan Les Misérables, mutta myöhäistyin paikkojen varauksessa ja jäi huomiseksi päiväksi. Siinä ehtii hyvin ja kun piti muutenkin kaupungilla käydä huomenna päivällä. Sitten onkin kiireinen viikko edessä. Tehdään nyt sitten jotain muuta kuin mitä arkena voi tehdä.

Nyt vain kuuntelen musiikkia. Vatsa täynnä pinaattikeittoa jota alkoi mystisesti tekemään mieli tuossa päivällä. Oli muuten hyvää! En muistanutkaan miten hyvää tuo osaa olla itse tehtynä. Voisikin tehdä joku päivä pinaattilettuja kun tuli ostettua pinaattia pakkaseen. Lapsikin varmasti ilahtuisi. Se on vissiin lettu kuin lettu tai jotain.. Pinaattikeittoa kun inhoaa, mutta lettuja ei. :D

Näin lapsuudenaikaisen ihastuksen eilen kaupungilla. Liikennevaloissa käveltiin toistemme ohi. Jostain syystä menin moikkaamaan vaikkei olla tervehditty toisiamme vuosiin. Sain äärimmäisen iloisen virnistyksen vastaukseksi ja nyökkäyksen. Huvitti. Jotkut ilmeet ja elkeet ilmeisesti on meillä ihmisillä sangen ikuisia? En tuota ilmettä hänellä ole nähnyt sitten sen jälkeen kun viimeisiä kertoja oltiin yhteyksissä vuosia sitten, mutta täsmälleen sama ilme se oli. Täysin.

Vaan mitenpä me ihmiset perimmältämme muuttuisimmekaan? Ei kai mitenkään.