Niin se vuosi vaihtui.

Lasten uudenvuoden juhlissa käytiin. Oli leikkiä, liikuntaa ja raketteja. Lapsi oli haltioissaan. Sitten toki syötiin nakkisämpylöitä lisukkeilla illalla ja sipsejä. Omenamehua oli juomaksi. Leikittiin uuden vuoden leikkejä ja valettiin toki tinaa. Lapsi sai kuulemma nosturin nostamassa autoa ja minä merihevosen. :)

Kehitettiin omia perinteitä. Oikeastaan. Totesin, että kaupungin järjestämässä juhlassa käydään jatkossakin. Aiemmin ei tuota ole juhlittu kuin lähinnä herkuilla. Mutta oli tuo ihan kivaa noin. Tinaakaan ei ole ennen valettu. Kuulemma liian vaarallista. Ei se kyllä ollut kun normaalia varovaisuutta vain noudatti. Lapsikin osaa jo olla varovainen ja noudattaa ohjeita, varsinkin kun ne perustelee. Hauskaa hänestä tinanvalanta oli. Innokkaasti oli tutkimassa tulosta. Oli hirmu kiinnostunut vanhoista tavoista tuon suhteen ja mitä mikäkin tarkoittaa jne. :) Ennustusleikistäkin tykkäsi kovasti (se missä mukien alle laitetaan tavaroita ja niitä sitten nostellaan).

Pienistä asioista ne hauskat asiat on tehty. Ei tarvitse maksaa paljoa. Kalliita asioita en kykene tarjoamaan lapselleni, mutta elämyksiä kyllä. Toivoakseni ja uskoakseni. Sellaisia kotoisia meinaan. :)

Tuntui taas paremmalta. Olo tuntui taas vähän kokonaisemmalta kuin moneen kuukauteen. Oikeastaan pidempäänkin aikaan. Ehkä sitä tässä pikku hiljaa löytää itsensä sillä tavalla kokonaan ja saa itsensä ehjemmäksi. Kaikesta myllerryksestä kai vaan on niin vähän aikaa, jotenkin. Vanhan päälle tuli kokoajan uusia asioita käsiteltäksi ja näin kaikki jäi vähän puolitiehen. Eheytyminen tapahtumatta. Ei ole hyvä asia kun tuskan päälle vain ladotaan lisää turhaa ja ahdistusta aiheuttavia asioita tai vaikka vaan hyvin hämmentäviäkin uusia asioita kokoajan.

Toivottavasti tosiaan nyt tämä uusi tuore vuosi antaisi aikaa eheytymiselle jos ei muuta. Sekin olisi jo paljon. Oikeastaan. Näin ajattelin keskellä kaupunkimme puistoa ja totesin samalla kuinka lyhyt matka sinne onkaan uudesta kodistamme kunhan vain muutto pääsee toteutumaan. Samoin kuin peruspalveluihin. Ja mietin jo ensiviikolla alkavia pidempiä isäviikonloppujakin. Tällä kertaa menee pakkaamisiin, mutta on tuo helpotus toimiessaan kyllä muutenkin. Ehkä sitä viimein pääsisi jossain käymäänkin jahka muuttoruljanssin saan lävitse. Voisi sekin vähän helpottaa ja antaa vaihtelua. Muuttoa tuo kyllä helpottaa jo heti. Itse muutossa saa lapsonen kyllä olla mukana. Häärätköön. On niin polleana aina kun saa ja voi osallistua asioihin.

Oikeastaan ainoa harmittava asia on se, että kuntosalijäsenyyden jouduin irtisanomaan. Kun ei sielä oikein enää päässyt käymään. Nyt olisi toinen kohtuullisen hyvä lähellä kun muutetaan, mutta lastenhoitoa sielä ei ole tietenkään. Toistaiseksi lapsi on niin vähän muualla hoidossa ettei taida kannattaa jäsenyyden ottaminen tuosta kuntosalista. Kunnossa tuon on kyllä huomannut. Harmittaa kun tulee takapakkia. :( Ja tykkäsinkin käydä salilla. Onnistuuhan tuo toki sitten myöhemmin, mutta nyt olisi kyllä tuo ollut tervetullut ihan vastapainoksikin tälle arjelle. No, hyötyliikuntaa sitten vaan lisää. :)

Ja nyt nukkumaan.