Kylmä.
Tunsin kateuden pistoksen kun ystäväni kirjoitteli kuinka takkatulen loimussa lämmittelee. Argh! :D No, ei oikeasti. Hyvä, että jollakulla on mahdollisuus fiilistellä ja lämmitellä. :)
Sellainen tavallinen päivä.
Taannoisesta exän kanssa vääntämisestä huomannut vaan sen, että välit on taas etäisemmät. Ehkä hyväkin niin. Ei ne kovin lämpimät ole eron jälkeen olleetkaan. Liikaa loukkauksia ja kaikkea. Epäilystä ja vaikka mitä kuonaa. Katkeruutta. Mutta, eipä meillä oikein tunnu enää puhuttavaa olevan. Hyväkin, koska en minä oikeasti halua kuunnella matkatarinoita ja iloista suunnittelua milloin mistäkin kivasta. En ole siis hyvä ihminen, joku joskus on väittänyt niin. Taisi olla väärässä. Tiedä häntä, vaikka olisi jo itsekin sen huomannut. :D
Katkeruus.. Minä en pidä siitä tunteesta ollenkaan, mutta sitä on kyllä tullut sydämeen. Liikaa kai pettymystä koettuna ja vastuksia, jotka tuntuvat suht kohtuuttomilta. Toisaalta, ei omat asiat nyt ole ollenkaan niin huonosti kun voisivat. Turhaan sitä mustaa sieluaan tuollaisella. Se on kyllä totta. Ehkä sitä joskus löytää sisäisen rauhan? Ainakin kovasti yritän. Viha ja katkeruus ovat myrkkyä kuitenkin. Niillä voi pilata niin kovin paljon hyviä asioita. Pitää keskittyä hyviin ja olla enää mokaamatta mitään. Ainahan sitä kuitenkin voisi ihmissuhdeasiatkin hoitaa fiksummin. Ihmissuhdesotkut ovat aina vähän sellaisia että harvoin niihin yhtä syyllistä on, vaikka joskus sitten se "rangaistus" kohtuuttoman rajulta tuntuisikin ja ehkä ihan reilusti sitä olisikin. Ei maailma ole reilu paikka.
Njoo..
Mutta ei kai tämä nyt perimmältään niin paskakaan paikka ole. Pitäisi kai vaan saada positiivisiakin kokemuksia välillä. Sitä vaan on itsessä sitä vikaa, että vissiin toivoo liikoja. Höpsö minä.
Kävi muuten hauska juttu.
Ostin vessapaperia pari viikkoa sitten jostain alennuksesta isomman paketin. No, edellinen paketti loppui viime viikolla ja enhän minä muistanut koko aiempaa ostostani ja ostin lisää. Kotona tajusin, että ai samperi! No, tällä viikolla sitten lähisukulainen totesi nopeassa tilanteessa, että saisin töistään ilmaiseksi vessapaperia jos vain haluan. No, otin. En muistanut aiempaa hamstaustani taaskaan. Kotona nauratti. Nyt on sitten ainakin vessapaperia! Sai vähän miettiä mihin nuo tunkisi säilytykseen ja lapsella oli hauskaa. Olemme kuulemma vessapaperipohattoja.
Ilmiselvästi juu. :D
Tunsin kateuden pistoksen kun ystäväni kirjoitteli kuinka takkatulen loimussa lämmittelee. Argh! :D No, ei oikeasti. Hyvä, että jollakulla on mahdollisuus fiilistellä ja lämmitellä. :)
Sellainen tavallinen päivä.
Taannoisesta exän kanssa vääntämisestä huomannut vaan sen, että välit on taas etäisemmät. Ehkä hyväkin niin. Ei ne kovin lämpimät ole eron jälkeen olleetkaan. Liikaa loukkauksia ja kaikkea. Epäilystä ja vaikka mitä kuonaa. Katkeruutta. Mutta, eipä meillä oikein tunnu enää puhuttavaa olevan. Hyväkin, koska en minä oikeasti halua kuunnella matkatarinoita ja iloista suunnittelua milloin mistäkin kivasta. En ole siis hyvä ihminen, joku joskus on väittänyt niin. Taisi olla väärässä. Tiedä häntä, vaikka olisi jo itsekin sen huomannut. :D
Katkeruus.. Minä en pidä siitä tunteesta ollenkaan, mutta sitä on kyllä tullut sydämeen. Liikaa kai pettymystä koettuna ja vastuksia, jotka tuntuvat suht kohtuuttomilta. Toisaalta, ei omat asiat nyt ole ollenkaan niin huonosti kun voisivat. Turhaan sitä mustaa sieluaan tuollaisella. Se on kyllä totta. Ehkä sitä joskus löytää sisäisen rauhan? Ainakin kovasti yritän. Viha ja katkeruus ovat myrkkyä kuitenkin. Niillä voi pilata niin kovin paljon hyviä asioita. Pitää keskittyä hyviin ja olla enää mokaamatta mitään. Ainahan sitä kuitenkin voisi ihmissuhdeasiatkin hoitaa fiksummin. Ihmissuhdesotkut ovat aina vähän sellaisia että harvoin niihin yhtä syyllistä on, vaikka joskus sitten se "rangaistus" kohtuuttoman rajulta tuntuisikin ja ehkä ihan reilusti sitä olisikin. Ei maailma ole reilu paikka.
Njoo..
Mutta ei kai tämä nyt perimmältään niin paskakaan paikka ole. Pitäisi kai vaan saada positiivisiakin kokemuksia välillä. Sitä vaan on itsessä sitä vikaa, että vissiin toivoo liikoja. Höpsö minä.
Kävi muuten hauska juttu.
Ostin vessapaperia pari viikkoa sitten jostain alennuksesta isomman paketin. No, edellinen paketti loppui viime viikolla ja enhän minä muistanut koko aiempaa ostostani ja ostin lisää. Kotona tajusin, että ai samperi! No, tällä viikolla sitten lähisukulainen totesi nopeassa tilanteessa, että saisin töistään ilmaiseksi vessapaperia jos vain haluan. No, otin. En muistanut aiempaa hamstaustani taaskaan. Kotona nauratti. Nyt on sitten ainakin vessapaperia! Sai vähän miettiä mihin nuo tunkisi säilytykseen ja lapsella oli hauskaa. Olemme kuulemma vessapaperipohattoja.
Ilmiselvästi juu. :D
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.