Sateessa pari tuntia sitten kävelin harmaan taivaan alla mietiskellen kaikenlaista. Lapsen oli juuri isänsä hakenut luokseen. Siitä tulee aina niin kovin orpo olo. Koti tuntuu niiiiiiiiiin tyhjältä ja yksinäiseltä, vaillinaiselta ilman lasta. Jossain vaiheessa sitä halusi lähteä karkuun noita tunteita, mutta nyt olen päättänyt jättää moisen. Ei se edes onnistunut kertaakaan. Tuli vain entistä surkeampi olo kun suunnitelmat menivät myttyyn. Oli sitten kuinka "hyvä" syy tahansa suunnitelmien peruuntumiseen, niin silti pohjimmiltaan sitä tuntui, että kärsi taas yhden hylkäyksen. Parempi jättää hötkyileminen. Tehdä olo kotona niin mukavaksi kuin se mahdollista on ja niinpä sitä tälläkin kertaa teki ja ilta on ollut ihan mukava. :) Tuli kävelyllä mukava olo. Kotoisia ja keveäkin jollain tavalla. (Sellainen pehmeä kaipuu johonkin mitä ei varmaankaan koskaan tule toki on jossain taka-alalla olemassa, mutta olen jo myöntynyt siihen, että niin vain on. Se siitä.)

 
Pidän sateesta. Sitä onkin lähipäivät riittänyt. Pitäisi jatkuakin viikonlopun yli, joten pakkasin kuuliaisesti lapsen mukaan sadevarusteet. Sekin oma murheensa ja vastuksensa aina, miettiä mitä lapsi tarvitsee viikonlopun aikana ja kuinka paljon. Miten sitä vaatetta likaantuukin niin hirveästi. Tänäänkin meni 3 vaatekertaa päivän aikana. Saisi vaatetta olla aika paljon varalta olemassa, vaikka koneellisen pesisikin sitä mukaa kun kuivamaan mahtuu. Pikku sottapytty. :D

Jussi Hakulista kuuntelen tällä haavaa. Kohta varmaan siirryn Yötä kuuntelemaan. On vaan sellainen olo. Ai, millainen? En tiedä tarkalleen. Sellainen nyt vaan. :D

Lapsivapaalle viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmia. Ei yhdenyhtäkään. En tosiaan jaksa suunnitella enää mitään, mutta kai sitä taas jotain täällä siivoilee, lepäilee, töllöttää aivot narikassa telkkua ja ehkä näkee lähisukuakin. Ehkä.

 
Hups!

Ostin pari siideriä ja unohdin ne pakkaseen. Kivaa jäähilejuomaa nyt sitten.. :D Sen kerran kun raaskii tuhlata moisiin.. Hmph. No, opimpa olemaan tuhlailematta. ;)

Leffaankin voisi mennä. Voisi, mutta jotenkin en ainakaan tänään saanut aikaiseksi. Ehkä huomenna. Ihan parasta kun ei kaikkea tarvitse niin suunnitella! Saa mennä sen mukaan miltä tuntuu. Jaa a, pitäisköhän mennä ripustamaan pyykkejä?

Hmn..

Joo, nyt tuntuu siltä.



:D