Kotona, mutta vessaremppa senkun jatkuu. Oli jotain möhlinkiä käynyt torstaina, joten perjantai meni torstaisen remppamiehen jälkiä korjatessa. Argh. Piti saada jo vessaosa edes käyttöön pääsiäiseksi, mutta ei. No, pääsiäisiäisen jälkeen sitten. Joskus.

Tuli sitten korvatulehdus oikein kunnollinen. Ei ollut kipeä, joten en minä sitten viitsinyt tokikaan lääkäriin mennä ja seurauksena siitä sitten tärykalvon melko kivulias puhkeaminen. Olisi joo kannattanut mennä sinne lekurille! Sitä vaan jotenkin vähätteli, kun ei ollut kun vähän kumma fiilis korvassa korkeintaan. Älkää tehkö samaa virhettä, se ei kannata! :D No, pitäisi kuitenkin kuulemma tulla ihan kuntoon eli ei hätiä. Melko ikävä kokemus vaan.. Varsinkin kun tietenkin se parempi korva kärsi vaurioita. Nyt ollaan sitten puolikuuroja ja se on ahdistavaa.

Fiilis puolella taas.. En oikein tiedä. Sellaista matalalentoa elämä on tuntunut olevan monestakin syystä. Eilen sain yhteydenoton joka hieman sai taas eloa mieleeni, mutta.. No, arki on arkea kuitenkin. Totuus voi toki olla joskus tarua ihmeellisempää, mutta voi se olla huomattavasti lattempaa ja tasaisempaakin. Eikä kai siinä mitään. Tasaisuus on turvallista. Eikä tosielämä ole muutenkaan koskaan sitä mitä kokoikänsä erilaisia kirjoja ahminut mieli toivoisi. Ei koskaan, eikä missään osa-alueella. Sen tässä sentään on oppinut jos jotain. Välillä vaan tuntuu, että siihen tasaisuuteen ja arkipäiväisyyteen nääntyy. Se on se puoli minussa joka haluaisi kokea jotain muuta kuin tätä tosi karua liiankin realistista elämää. Se puoli joka ei haluaisi jäädä paikoilleen, eikä oikeastaan sitoutuakaan mihinkään. Onneksi se vain on pieni osa, se osa joka joutuu tyytymään osaansa ja olemaan hiljaa. Mitäpä muutakaan?