Se on hassua kuinka joidenkin ihmisen seuraa sitä vaan kaipaa. Jo puhelu piristää ja tuo hyvin fiiliksen vaikkei kummia juteltaisikaan. Mutta.. Hyvähän se on, että on tässä joskus aika kummallisessa maailmassa sellaisiakin ihmisiä joiden seurassa on hyvä olla. :)

Muuten kuulunnee tänne aika samaa kuin aiemminkin. Päänsärky tosin iltapäivästä lähtien ollut katoavampaan päin. Välillä sitä ei enää tunnu ollenkaan. Välillä on olo, varsinkin aamusta, ollut aika tuskainenkin. Ei saisi hermostua niin kovasti. En oikein kestä suuttumista. En kovin helposti kyllä suutukaan, mutta sitten kun se tapahtuu niin menee moneksi päiväksi olo huonompaan suuntaan. Tulee huimausta, voimattomuutta, päänsärkyä jne. Suutahtaminen itsessään menee kyllä nopeasti ohi, mutta jälkimainingit eivät oikeastaan.

No..

Muutto onneksi edessä eli jotain muuta ajateltavaa.

Lapsi nurisi sängystään ja menimme sitten yhdessä tarkemmin sitä tutkimaan. Niin se vaan näytti laadukkaampi familonin patja tulleet tiensä päähän reilussa vuodessa. Kun ei ole muuten tuollaisia valitellut, niin kyllä se vähän uskottava oli ja näyttikin siltä että saattaa ollakin ikävää nukkua kyljellään. Pitänee miettiä uutta patjaa ainakin. Ehkä sänkyäkin. Pääsisi sitten siitäkin ns. velasta eroon kun on lapsen isän sukulaisilta lainassa. Tunnen tuon kuvion nykyiseltään vähän kiusalliseksi. Jotenkin. IKEAa mietin ostopaikaksi. Säilytysratkaisutkin olisi tarpeen tuolle legoröykkiölle mitä nurkissa on. Mm. :Näyttää vaan sängyt tuollakin maksavat ihan riittävästi.. *huokaus*

Mutta..

Elämä on. :D

Ja, kyllä sitä rahaa aina jostain sitten kuitenkin löytyy. Viimeistään sitten kun säästää. :)