Istun pimeässä. Suljen silmäni. Käännyt sisimpääni päin. Matkaan siihen maailmaan, jossa sellaisia asioita joita täällä ei ole. Tällä kertaa matkustan kesään ja sen onnellisiin hetkiin. Välillä löydän itseni vuosien takaa.. Ja lopulta kun palaan tuolta jostakin huomaan hymyileväni. Ja taas jaksaa.. Jonkin aikaa.

Tänään on ollut aika rankka päivä lapsen kanssa. Uhmaa. Ja siitä johtuvia sattumuksia. Ei näitä päiviä jatkuvasti ole, mutta tänään on ollut kyllä aikamoista. Ja jotenkin se kertautuu entistä raskaammaksi kun ei voi jakaa sitä arkea kenenkään aikuisen kanssa. Jakaa vastuuta. Jakaa näitä arkirutiineja. Mutta, eipä se kyllä oikein ennenkään onnistunut. Jos totta puhutaan eli siinä mielessä eipä ole edes kokemusta tuollaisesta täysin. Jossain asioissa toki eli nuo kulkemiset, mutta toivottavasti sekin nyt sitten helpottaa jossain vaiheessa jos muuttamaankin päästään.

Olen etsinyt lapselle joululahjaa nyt netit ja kaikki läpi. Hän haluaisi sellaisen kaupan kassakoneen, jossa laskin. Hän haluaisi myös, että olisi aidon näköisiä rahoja. Ne rahat hän haluaisi laittaa sinne kassaan kuten oikeastikin . Ja tässä on se ongelma. Mitä olen löytänyt on se luukku joko niin pieni tai ei edes aukea että ei sinne niitä eurojen näköisrahoja (joita en edes nyt löydä mistään) saa. Tai sitten rahat on tosiaan mukana ja kassa on suunniteltu niille ja ne rahat on jotain täysiä pelleilyrahoja. Tai ei ole rahoja ollenkaan vaan pelkkä kortti jolla maksetaan. Tuo on ollut se ykköstoive ja mielestäni vielä jopa järkevä sellainen. Harmittaa etten löydä mistään. :(

Ja muuten. Ottaa niin aivoon kun joulukoristeet ja jutut on hävinneet.. Eipä ole tuikun tuikkua jäljellä. Jouluvalotkin hävinneet paitsi sentään kuusen on tallella. Jouluisia pöytäliinoja se yksi kämäinen. Ei ole varaa ostaa uusiakaan joten koti on aika ankea. *huoh* Ottaa kuutsaan. Lupasin lapselle että menemme jotain edes katsomaan. Kuusikin on sovittuna muttei siihenkään ole kuin alle 10 palloa ja yksi kämäisen näköinen köynnös. Jee.