Jännittää ihan kauheasti uusi tapaaminen lastenvalvojan luona. Pitäisi taas elatusmaksuista lähinnä sopia ja jotenkin jännitän asiaa jo etukäteen. Kai tuo on vaan lähtökohtaisestikin niin kiusallista plus.. Joku on aikanaan oikein kehunutkin sillä kuinka niin osaa itselleen parhaimmiten asiat hoitaa vaikka sitten valehtelemalla ja pelaamalla. Jotenkin tuollainen vaan sattuu. Lähinnä kai vaan pelkäänkin oikein, että huomaan jotain filunkia ja se jää painamaan kun tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta..

Vaikka elämähän on. Eipä sillä.

Ja taas toisaalta mitä sitä voi muuta odottaakaan. Hän rakentaa nyt uutta elämää. Ne rahat joita joutuu pojasta maksamaan on pois siitä arjesta tietenkin. Sitä joutuu napit vastakkain tuollaisessa tilanteessa hänen kanssaan aika kerkästi nykyisin. Henkilökohtaisesti en haluaisi häneltä senttiäkään, mutta on pakko pitää puolia lapsen takia. Kiusallista ja inhottavaa koko tilanne. Mutta, eipä kai tuo sitten muuta voi ollakaan? Inhottaa kun on pakko olla tarkkana kaikkineen. Kun en ole pohjimmiltani ollenkaan sellainen muutenkaan ja muutenkin tunnen tilanteen vain kiusalliseksi.

Inhottaviin tilanteisiin sitä sitten joutuukin!

Mutta, niin..

Niiltä nyt ei voine välttyä. Ikävä kyllä. Onneksi tänään ei ole vain tuollaiset päässä pyörineen sentään! Kaunis päivä oli. Ihan kuten eilenkin. Päivä mennyt ulkoillessa ja touhutessa monenmoista. Ja hyvä niin.

Olen tässä muutamana päivänä lukenut lapselle vanhaa iltasatukirjaani, jonka olen saanut joskus lapsena. Yllätyin ihan tarinoista joihin on selvästi ympätty tärkeitä teemoja mukaan. Aika nykyaikaisen oloinen laitos, vaikka on tosiaan jo vuosikymmeniä vanha opus. Niissä on riittänyt myöhemmin juteltavaakin ja on samalla kuin huomaamatta tullut käsiteltyä paljonkin asioita. Hyvä kirja kyllä. :) Eipä juuri muita kirjoja ole säästynytkään lapsuudestani. Mielenkiintoinen opus kellä sinänsä, että on hyvin sellaista tuttua ajattelumaailmaa tarinoissa. Kuinkakohan voimakkaasti nuo onkaan mieltänyt aikanaan? :D