Yksi touhukas päivä taas takana ja nyt on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Heh.

Koitan tässä kuumeisesti miettiä mitä pitäisi tehdä mutten keksi. Jotain taatusti taas unohtunut. Kuten nykyään tuntuu tapahtuvan jatkuvasti. Jos ennen oli vaikeaa muistaa asioita toisinaan niin nykyään tilanne on joltain osin tuolta osin täysin kaoottinen. Univaje ei tee hyvää muistille, veikkaisin.

Etsiskelin tuossa lisää blogeja joita tapasin aikanaan ennenkuin lapsettoman sinkun elämä meni mullinmallin seurata säännöllisesti. Löysin erään josta pidin kovasti. Muut ovat tainneet kadota. Pitänee etsiskellä uusia tuttavuuksia kunhan aikaa on. :)

Mitäs muuta?

Odotellaan miehen kanssa kovasti kuun lopussa olevaa Deathstarsin keikkaa. Ja henkilökohtaisesti kovana Viikate-fanina en voi olla tokikaan mainitsematta Viikatteen huhtikuun puolivälin keikkaa. Viime vuonna päästiin vain kerran keikalle ja nyt on kyllä polte kova kuulemaan uusiakin kappaleita ja toki muutenkin näkemään meininkiä. Kymmenen vuotta fanina, eikä loppua näy, vaikka ei kyllä alkuaikojen lyriikoita mikään voita tämän fanin mielestä.

Huh. Huomenna taas kerho-päivä. Ei oikein minun juttuni. mutta lapsellehan ne toki tärkeitä ovatten. Huomaa oikein kuinka kivaa kun on vieraampia leluja ja niitä kivoja muitakin ihmisiä. Äiti vain ei ole sosiaalisemmasta päästä, eikä tunne aina noita kuvioita oikein omakseen.. Tosin en minä oikein missään porukassa koskaan ole viihtynyt. Toivottavasti kuitenkin en siirrä moista kovin voimakkaasti lapseeni kun ei se niin helppoakaan aina ole olla se ulkopuoliseksi vetäytyjä vaikken siitä itse kärsikään enää sen kummemmin. Kaikkeen tottuu, ainakin melkein kaikkeen. Vai miten se yksi sanonta menikään.. En onneksi enää muista itsekään.