Sain kuulla onnettomuudesta johon ystäväni oli joutunut ja säikähdin aika pahasti. Onneksi tuntui olevan kuitenkin suht kunnossa jutuista päätellen, vaikka tyypilliseen tyyliin lähinnä rauhoittelikin minua ja vähättelikin tapahtumaa vaikka ihan taatusti on säikähtänyt itse kaikkein pahiten ja varmasti kipeääkin tekee. Huh. Ihan kamalia tuollaiset sattumukset. Sitä aina herää jotenkin erikoisesti tuollaisten kohdalla tajuamaan kuinka pienestä kaikki on kiinni. Olen varmaan ihan hassu mutta teki mieli sännätä heti halaamaan häntä. Jos ei välimatkaa olisi kiitettävästi ja lähteminen käytännössä täysin mahdotonta olisin sen tehnytkin, vaikka hassuahan se kai olisi ollut. Hänellä sielä mitään hätää ole. Läheisten seurassa on jne. :)

Hyi. Vieläkin tuntuu pahalta.