Yksi niistä turhista ihmisen merkkipäivistä, jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä. Eipä kai nuo aikuisena saisi vaikuttaa, mutta kaipa ne vaan jotenkin alleviivaa sitä kuinka yksin sitä nykyisin onkaan. Vaikka kevyttähän tämänpäiväinen on seuraavaan jouluun verrattuna. Oikein perhejuhla sekin kun lapsi on isällään ja koko lapsuutenikin perhe jossain ties missä. Varsin "mahtia". Surettais jos jaksais surra ja rypeä itsesäälissä. Mutta, ehkä se sopiva annos oli jo edellä?

Ehdottomasti! :D

Eipä täällä oikeasti kyllä valittamista. Oli kiva syyslomapäivä. Lapselle järjestin vähän tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa ja hän vaikutti oikein tyytyväiseltä. Huvitti vain se, että kun lapselta kysyin illalla nukkumaan mennessä päivän hauskinta asiaa/tapahtumaa, niin hän valitsi sen kun jonglöörasin sukilla tuossa illalla. Että niin, halvat huvit ovat niitä kaikkean hauskimpia vissiin. Hänestä tuo temppuiluni on kyllä aina ollut hauskaa. Tärkeintähän tuossa on tehdä muutama onnistunut temppu ja sitten mokata pellemäisen hauskasti useammankin kerran. Tärkeintä ei ole onnistuminen vaan hauska epäonnistuminen. ;)

Siitä tuli kyllä hyvä mieli, että kun on käytöstapoja jankattu tosi pitkään, niin nyt hänen kanssaan on jo mukavaa kulkea ja käydä mm. vaikka vähän paremmin jo syömässäkin. Ruokienkin kanssa on tosi kivaa seuraa siinä, että tosiaan nauttii hyvästä ruuasta, maistelee kaikkea, malttaa istua pöydässä ja käyttäytyä muutenkin fiksusti. Olin oikeastaan hänestä tänään aika ylpeäkin monessa kohtaa. Kerroin sen hänellekyllä myös. Pieni mies tuntui kehuista kasvavan monta senttiä. :D Ja ihan ansaitusti. :)

Mutta niin..

Huominen ilta ja ylihuominen aamu olisi ns. vapaata nyt sitten exän hakiessa pojan luokseen korvaukseksi viime viikonlopun aiemmasta palauttamisesta. Olen iloinen tuosta koska lapsi on kovasti isäänsä taas kysellyt. Viikko menee nykyään jo hyvin, mutta sitten iskee ikävä johon ei oikein auta muu kuin se isi. On juteltu asiaa. Hän on purkanut pahaa mieltään ja suruaan jne. Se on itsellekin aika raskasta välillä, mutta on kuitenkin mielestäni hyvä asia että hän osaa jo tunteitaan tuoda sanoillakin ulos ja uskaltaakin kertoa, että nyt on isää ikävä. Tottakai hänellä on isäänsä ikävä. Luonnollistahan se on ja iso suru lapselle. Ymmärrän sen, vaikka itsellä tuppaakin aina kääntymään noista hyvin tunnepitoisista hetkistä sisuskalut ympäri. Olen huomannut, että tuo ikävän ulostuonti helpottaakin. Sen jälkeen on taas monta päivää iloisempi ja helpottuneenkin oloinen. Tietäähän se itsestäänkin, että kun saa tavallaan ne mieltä vaivaavat asiat puhuttua ulos niin se helpottaa. (Siksi kai itsekin ainakin osaltana pidän tätä blogia.. :) ) Ainakin sitä ymmärtää lasta, vaikkei se helppoa aina tunnepuolella olekaan. Syyllisyys, ahdistus, huoli.. Kaikenlaista sitä mielessä aina noiden hetkien jälkeen ja niiden aikanakin mielessä vilistää, mutta eipä sitä kaikelle mitään voi. Pitää vain tehdä tilanteesta niin hyvä kuin se voi olla. Enempää ei oikein voi tehdä, vaikka haluaisi. Näyttäisi kuitenkin, että kärsivällinen tukeminen, puhuminen, myötätunto yms auttaisi tähänkin asiaan ja hyvä niin.

Ajattelin käydä läheisen kanssa elokuvissa huomenna. Sisko tulee käymään. Vietetään vähän yhteistä aikaa. Hänestäkin olen vähän huolissaan. Vähän sellainen lian monta rautaa tulessa pitävä ihminen. Ei kenenkään henkinen ja fyysinenkään puoli jaksa sellaista loputtomiin. Sitä niin haluaisi auttaa, mutta tiedä sitten miten? Pitää ainakin yrittää puhua hänelle. Ehkä se vähän edes auttaisi. Toivottavasti. Itsestään pitää pitää hyvää huolta. Oma terveys on kallis. Sen arvoa ei vain välttämättä edes tajua ennenkuin tulee ongelmia ja sitten kun niitä tulee voi olla jo myöhäistä ainakaan kokonaan peruttaa seurauksia ja joo, en ole mikään paras esimerkki tässä itsekkään. Hyvät rahkeet siis alkaa neuvomaan ja opistamaan toisia. Erittäin. :D ;) Toisaalta itsellä onkin sitten tullut jo seurauksia tästä eli siinä mielessä tiedän mistä puhun. Todellakin. :)

Harmi vain ettei ihan mieleisimpään elokuvaan päästy kun ei näytösajat sopineet. Hassua, että perjantaille on niin vähän näytöksiä, mutta niin.. Se on vaan tätä kaupunkia. Blaah! :D