Turhaan sitä niin hermostui ja pelästyi. Kun kyllä läheiset jo äidin tietää. Välit ok, ja sitä eniten jotenkin pelästyin kun on joskus ne välit äitimme kautta menneet. Äiti nyt on äiti, sille ei mitään voi. Hyvässä, eikä pahassa. Vaikka niinhän se taitaa olla meidän kaikkien kohdalla. :) Tein pyhän lupauksen itselleni, että en enää ota moisesta itseeni. Ikinä enää en ihmiseen vain luota tuolla tavalla, saati rakenna suunnitelmia hänen varaansa. Se on parempi niin. Täytyy sopia menemiset ja tekemiset sitten muuta kautta - tavalla tai toisella. Ja sovimme, että hänen juttuihin ei kiinnitetä huomioita jos koittaa johonkin sovittuun sekaantua. Aina kysytään asianomaisilta - ihan aina. Olisi pitänyt aiemmin jo ihan noin tarkkaan asiasta sopia, mutta kai sitä haluaa hyvää uskoa ja kun ongelmia ei ole tuossa mittakaavassa ollut vuosiin enää..

Meni taas vuosien jälkeen syömisen kanssa siihen kuin joskus aiemminkin. Tuli ahmittua ja siitä tuli syyllinen olo. Ahdistunutkin. Mutta kyllä tämä tästä taas. Se on sellainen minun tapani ilmentää ahdistumista. Alan ahmimaan. Sisarukset lakkaa syömästä ja minä syönkin sitten senkin edestä. *huoh* Terveitä ollaan, juu.. Tänään sitten olen ollut keveämmällä linjalla ja kun asiat sai puhuttua ei ole samaa ongelmaa enää ollutkaan. Olisi heti pitänyt selvittää asia!

En tiedä miksi äidillä on edelleen tuollainen valta. Joskus vaan kai edelleen lipsahtaa. Mutta, se oli sitten siinä. Sen päätin. :)