Sellainen kevyt ärsytys päällä tänään eräästä jutusta. Jotenkin sitä on vaan niin puhki tuohon vääntämiseen ja kääntämiseen ja ilveilyyn muutenkin. Mutta.. Kyllähän se tästä kun taas saa huokaistua. Hyvä musiikki auttaa lähes mihin tahansa. Onneksi. :) Eikä asia kai vakava kuitenkaan ole. Sellaista epäoikeudenmukaisuudesta ärtymistä vain lähinnä. Menee ohi ajallaan, uskoisin.

Tänään oli kirjastopäivä. Sielä sitä ihmetteli nelivuotiaalle sopivaa luettavaa. Iso osa "luen itse"-kirjoista on kirjoitettu koululaisen näkökulmasta tai ainakin siltä se tuntuu. Neljä vuotiaalle se maailma ei vielä ole tuttu. Hän kuitenkin rakastaa lukea itse ja lukeekin melko paljon. Luen minäkin hänelle, mutta on hänellä itselläänkin kova tarve ja hinku lukemiseen ja mielelläni sitä intoa tukisin parhaani mukaan. Koen sen suureksi rikkaudeksi, että löytää kirjojenkin maailman. On itselle ollut tärkeä osa elämää ja on sitä edelleenkin. Tuntuu kivaltakin kyllä, että lapsi on niin innostunut lukemisesta. Sellainen itselle läheinen asia kuitenkin. Kaipa tuossa tunteessa on mukana sitäkin. :)

Huomenna on menoa ja puuhaa taas aamusta, sitten pitäisi siivoillakin jossain välissä ja sitten miettiä reissuun pakkaamistakin jo ja kaikenlaista muutakin funtsittavaa ja tehtävää olisi. Joten.. Nukkumaan käy tieni.