Voi kun tuo nukahtaminen on muksulla taas vaikeaa ja yötkin katkonaisia. Hieman ennen kahdenvuoden ikää nuo asiat muuttuivat ykskaks vaikeiksi. Voisikohan kuulua ikään? Olen miettinyt, että heräily varmaan on jotain unennäkemistä kun vaikuttaa siltä että johonkin sellaiseen havahtuu. On mielikuvitus ainakin huimasti ykskaks lisääntynyt. Sukat on toukkia, kaikki pyöreähkö autojen ratteja ja muut esineet jotain lentäviä juttuja jotka suhisee ja lentelee edestakaisin jne. :)

Tänään muuten kävi hauska juttu. Pottailua ollaan tuossa käyty tunnollisesti läpi. Muutamia kertoja päivässä tutustuttu asiaan ja kun on sattunut onnistumaan, niin on iloittu ja kehuttu. Nyt on pari päivää osannut nimetä asian, mutta tietenkin liian myöhään. Pyytää vaan vaihtamaan vaipan sitten. Tänään sitten tehdessäni ruokaa ykskaks kuuluu selkäni takaa "kakka, Jeeeeeeee!"-huuto ja taputusta. Poika oli pottansa siihen selkäni taakse raahannut ja istui siinä. Ikävää vaan, että oli housut unohtuneet päälle ja potastakin puuttui sisäosa. Kakka kyllä oli todellisuutta ja se, että se oli potalla tehty. Mites nyt sitten vielä opettaisi sen, että ne housut otetaan pois ja vaipatkin mielellään. Saati, että pottakin olisi hyvä olla yhtenä palana kun siihen jotain tekee? :D

On tämä vaan välillä niin vaikeaa. ;)

Musiikkia kuuntelen tässä taas. Löysin kivan soittolistan youtubesta. Viikatetta, tietenkin. Miten muutenkaan. ;) Tämä on vaan kova. Ei sille mitään voi. On tuosta jo aikaa, mutta silti. Teki joskus vaikutuksen. :)

"..Pohjimmiltaanhan kaikki tarkoittavat vain hyvää.."