Arki, sitä täällä vietetään. Jotain muutoksia on tosin ollut. Kuten nyt vaikka uuden puhelimen metsästys joka on aina yhtä hankalaa jo siltäkin osin että olen sellainen kun olen. Pitää aina miettiä niin kauhean tarkkaan. Pohtia ja puntaroida, vaan lopulta sain päätöksen tehtyä. Päädyin aika arvokkaaseen puhelimeen, tai no ei kai se kaikille sitä ole, vaan omilla tuloilla näin kyllä oli. Toivon vaan että on nyt sitten oikea päätös ja puhelimestä on pitkään iloa. Nykyinen on alusta asti ollut niin huono ja riittämätön siinä käytössä jossa puhelinta eniten käytän. No, mutta katsotaan miten LG G3 nyt sitten vastaa toiveisiin. Ainakin on käsittääkseni kehuttu puhelin ollut. :)

Nälkä vaan kasvaa syödessä. Tablettikonettakin tekisi mieli ja olen ajatellut että voisi sellaista harkitakin, ehkäpä alennuksella saisi sellaisen sopivassa välissä. Katsellaan. Tuossa kun vähän häpeilin tätä shoppailua niin sisarus kiteytti hyvin että olet sinäkin kivaa ansainnut kun on tuo syksy ollut niin kamala. On se vähän kyllä niinkin. Joskus itsellekin voisi jotain kivaa ostaa eikä aina vaan ajatella muita. Näin sitten päädyin näihin hankintoihin ja vain yhteen lahjaan lapselle jouluksi. Ostin alesta käsittääkseni hyvä laatuisen kauko-ohjattavan auton. Sellaista on kovasti toivonut. Vaan ei tuostakaan voi toivoa kuin että on sitten hyvä ja kestävä. :) Ainakin testiajon toimi kun tuossa Herra Komean (hihi, en muutakaan nimeä nyt keksinyt nopeasti hänelle :D ) kanssa salaa kokeiltiin. Tänä vuonna ajattelin etten ostakaan aikuisille sitten juuri mitään, ehkä Herra Komealle korkeintaan ja noille läheisille toki jotain pientä. Teetä vaikka. :)

Minusta on tulossa mitä ilmeisimmin tosi itsekäs tätä menoa vaan ehkä joskus on hyvä opetella siihenkin. Vaan huvitti oma hellämielisyys kun jo mietin että onko tuo oikein kun Herra Komea vitsillä nyyhki että hänkin haluaa. Tuli ihan syyllinen olo siitä ettei ole varaa hänellekin ostaa vaikka tiedän ettei edes ottaisi tuollaisia vastaan. Jota piirrettä arvostan hänessä suunnattomasti. Osaa olla kohtuullinen, että vaikka olenkin kauhean kiltti ja helposti syyllistettävissä ja antamassa omastani ei hän mene sellaiseen mukaan. Aika harvinainen piirre nähdäkseni.. Muutenkin sitä on hänestä tosi onnellinen, monestakin syystä. Joskus sitä vaan harhautuu miettimään mitä minä hänelle sitten voin tarjota. Huono itsetunto sielä kai vaan kolkuttelee. Tiedän. Ja koitan vaientaa sen. ;)

Muksu puhui ympäri lottoamaan tuossa ja kun haaveili mitä sillä rahalla saisi salaa mietin kyllä että ehkei edes olisi hyvä asia että olisi miljoonia. Vaikka onhan se tässä maailmassa niinkin että helpottaisihan sillä monia asioita sillä rahalla vaikkei sillä kaikkea saakaan. Ja antaisi turvaa. Pieni mahdollisuus tuollainen voitto vaan on, niin kovin pieni että taitanee olla turha mokomalla vaivata pientä päätään. :D

Njaa a. Ehkä voisi muutenkin sulkea aivonsa ja vaikka kuunnella illan ratoksi musiikkia ja sitten.. Niin mennä tosi jännittävästi nukkumaan. :D