Sitä törmäsi tänään ihmiseen johon kuvitteli ettei törmäisi enää ikinä. Se oli aika hämmentävää, tosin positiivista kyllä tottakai silti. Oli ihan samanlainen pyörremyrsky kuin joskus vuosia sitten. Hyvää tarkoittava sähläävä pyörremyrsky. Alkoi heti järjestelemään yhteisiä menoja kun kuuli tilanteestani ja muutenkin kuulumisia vaihdettiin. Tarjosi reissua sinne ja tänne mm. Kauhean kivaahan se olisi. En ole koskaan missään juuri reissannutkaan ja hänen kanssaan se voisi olla ihan mukavaakin. Ja seura muutenkin olisi tosi mukavaa ja tiedän, että hänen kanssaan olisi hauskaa. Toisaalta en tiedä kehtaisiko noin kallista lahjaa ottaa vastaan ja voisiko sitä mihinkään pitkälle lähteäkään kun täällä ei ihan nuo isäviikonloput ole skulanneet kuten pitäisi syystä jos toisestakin. Jäin empimään siinä sitten kun erottiin. Hetken päästä soi puhelin ja kaveri totesi vain, että älä murehdi sielä ja tottakai lähdet! Sano siinä sitten ei.. :D

Piristi yllättävä näkeminen kyllä päivää tosi paljon vaikkei se sellainen yleinen fllis kovin huono ollut muutenkaan. Kuljeskelin kaupungilla lapsen ollessa harrastuksissaan katselemassa hänelle lupaamani polkupyörää. Katselin vanhojakin, mutta totesin ettei sellaisen ostaminen kannata ellei sitten ole jonkinsortin tee-se-itse-Reiska/Reiskatar ja minä en ole. Lainkaan. Nykyään sitä toki pitäisi olla. Varmaankin ja olisihan se hyvä tietenkin.. Mutta kun ei vaan suju! :) Saa nähdä nyt sitten minkä ostaisi.. Aika arvokkaita ovatten ja lisäksi pojan koko vähän lisää haastetta löytää järkevä vaihtoehto.. Mutta täytyy sitä joku keksiä kun pyörää on luvattu ja luvattu. Pitää hänen se saada kun kova kiinnostus ja innostus pyöräilyyn on.

Ja nyt kai sitten nukkumaan. Vaikkei yhtään huvittaisi.