Synttärit lähestyy, lapsen siis. 4 vuotta tulee täyteen. Piti pitää isot juhlat muttei oikein ole kutsuttavia. Jotenkin surullista. Haluaisi isänsä sukulaisia kutsua meille muttei siitä kyllä tule mitään. Ovat puolensa valinneet. Varsin inhimillistä toki, mutta suruksi pistää jotenkin. No.. oma perheeni tulee tokikin. Oma suku onkin tavallaan sitten niinkuin siinä. No, biologisen isän puolella sukulaisia olisi, mutta.. Öh.. En tunne ketään. Olisi toki varmaankin ihan fiksu tutustua - joskus. Tuntuu vaan niin teennäiseltä. Yli kolmekymppinen ihminen tutustumassa sukuunsa. No, joo.. :D Toki on sielä tuollaista pikkuväkeäkin kuulemma. Mietin joskus, että menettääkö poika siinä jotain jos en halua tutustua tuon puolen sukulaisiin ollenkaan? Oletettavasti. Mahdollisesti? Eipä kai sitä tietää voi, etukäteen siis.

Muuten elo menee omalla painollaan. Lapsi oli aika kipeä, mutta nyt tuntuu taas päässeen terveidenkirjoihin. Toivottavasti näin pysyykin. Sairaudet on aina niin ikäviä ja eritoten se kun lapsi sairastaa. Sitä on itse niin kovin voimaton monesti noissa tilanteissa, vaikka haluaisikin auttaa.

Joo..

Lähestyy ne omatkin synttärit. Niitä en ole viettänyt vuosiin, enkä kyllä vietä nytkään. Ketä minä edes kutsuisin? Tuntuisi jotenkin teennäiseltäkin. :D 34 vuotta tulee täyteen.. Herranjumala kun sitä on jo vanha. Huh huh. Ja asiat mitä mainioimmin.. tai sitten ei. Tosin.. Voisi ne aina hullumminkin olla. Kyllä. :)

Lohtu kaipa sekin. Jonkinmoinen siis. Edes.