Oli sellainen päivä tänään joihin uskon vain itseni kykenevän. Aamulla sitä toki myöhästyi vapaaehtoistöihin suunnatessaan sen suunnan bussista eriasteisten sähläysten takia, joten meni aika tiukoille. Kipittäessäni kohti pääkallopaikkaa suurinta mahdollista nopeutta soi puhelin. Yllätyksekseni läheiseni numerosta soittikin joku vieras. Luuri oli löytynyt jostakin. Syystä tai toisesta soitti sitten minulle. Erilaisten kommellusten kautta puhelin löysi omistajalleen takaisin ja muutenkin kaikki on kunnossa, mutta johtuen useista välikäsistä ja välimatkoista ja töissä olemisista yms sitä sitten oli puolipäivää vähän epätietoinen siitäkään onko puhelimen oikea omistaja ihan kunnossa. Siinä odotellessani soittoa puhelimeni päätti tiltata ihan täysin. Lopulta kysyi PUK-koodia. Kiireellä sitten vaan lähimpään liittymäntarjoajani liikkeesseen selvittämään (tietenkin mahdollisimman kaukana toisella puolella kaupunkia) ja sitten naama punaisena kiireisenä lasta hakemaan. Astuessani liikkeestä ulos oli alkanut satamaan. Ei hätää! Mukana ollut sateenvarjo vaan vapaaksi tarrakiinnityksestään ja nappia painaen auki.. Paitsi, että napin painaminen aiheuttikin koko höskän lentämisen suoraan ajotielle ja auton alle! Hetken seisoin paikallani se pelkkä kädensija kädessäni hitusen hämmästyneenä ja sitten alkoi naurattaa ihan järkyttävän paljon! Hirnuin vielä bussiin mennessänikin vedet silmissä, josta varmaankin seurasi toki se, että olin horjahtaa jonkun tuntemattoman syliin sielä bussissa ja yhä hirnuen. Mahdoin olla tavallistakin älykkäämmän oloinen..

:D

Onneksi läheinen on ihan kondiksessa ja omaisuutensakin sai takaisin ilman sen suurempia seurauksia.  Kaikki hyvin siis. Ainoa, joka sai kantaa tämän päivän seuraukset pahimman kautta oli minun raukkaparka sateenvarjoni. R.I.P

Uhritta ei siis säästytty tälläkään kertaa..