Tänään ollut hassun kevyt olla. En tiedä mistä johtuu tai taidan kyllä vähän arvata. Siltikin, vaikka sitä oikeastaan vain sai vahvistuksen tietyille ajatuksilleen ja oudon varmuuden tunteen. Eivätkäi nuo asiat ole positiivisiksikaan täysin laskettavissa, Ainakaan itseni kannalta. Toisaalta.. Vaikka tieto voikin lisätä tuskaa, se voi myös monesti helpottaa sitä. Ainakin joiltain osin.

En tiedä.

Kaikki on jotenkin hassua nykyisin. Sitä tietää vuorenvarmasti tiettyjä asioita (menneitä, nykyisiä ja tuleviakin), mutta sitten niille asioille ei vain pohjimmiltaan voi mitään. Se suurin onnettomuus asiaan liittyen tapahtui jo, eikä sitä voine oikein peruuttaa. Harvemmin isoja asioita voi.

Avautuminen? Asioista kertominen? Ei, enpä usko että siitä olisi järin hyötyä. On parempi olla hiljaa ja toivoa asioiden edes pysähtyvän tähän kun kerran eivät voi tietyllä tavalla edetäkään. Tähän pisteeseen jos jäisi kaikki olisi vielä ihan siedettävästi, vaikka samalla tiedänkin ettei näin tule käymään. Tarinoilla on alkunsa ohella myös loppunsa. Ja jokainen tarina loppuu joskus. Tässä tapauksessa asiaan liittyy niin paljon sellaista jota ymmärrän järjellä kovin pintapuolisesti, vaikka sisimmällä ymmärränkin kaiken. Ja se mitä ei voi hallita järjellä on äärimmäisen vaikeaa hallita ollenkaan. Olen siitä pahoillani, sillä näineen tulee tapahtumaan asioita jotka ovat vähintäänkin surullisia.

Mutta.. Sellaista se elämä joskus vain tuppaa olemaan. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Minun rohkeuteni asian suhteen on pettänyt totaalisesti. Jos asiat olisi toisin olisi helpompi viedä asiaa eteenpäin. Kertoa kerrottavat vaikeatkin, uskomattomat, asiat. Selvittää lisää sen päälle mitä olen selvää saanut, mutta näineen kaikki tuntuu aika turhalta. Vaikealta ja hankalaltakin. Kiusalliselta. Pieni varovainen yritykseni lähestyä asiaa kilpistyi omaan mahdottomuuteensa.

Kaikkea sitä. Muuta tähän sekavaan sepustukseen ei oikein enää osaa edes lisätä.