Poika yöunilla. Saa nähdä mitä seuraa. Tosi kipeä raasu. Sitä on niin voimaton kun pieni sairastaa. :(

Aika loppu sitä itsekin on huonojen yöunien jäljiltä (sitä viime vuorokausina nukkunut sellaisia 3-4 tunnin yöunia). Päiväunien aikaan samperin naapurin koira huutaa aina keuhkojaan pelolle. En yhtään ihmettele, että jotkut vihaa koiria. Vähemmästäkin. Eihän tuo toki koiran vika ole, mutta jos ei muutenkaan koirista pidä tai jopa pelkää koiria, niin voi ymmärrys katkoilla. Itselläkin meinaa, vaikka sentään koirista pidän ja näen selvästi missä ainakin on vikaa miksi tuo käyttäytyy miten käyttäytyy. Ei se tosiaan koiran vika ole. Kaikilla vaan ei pitäisi olla koiraa jos suoraan saa sanoa. Ne vaatii tekemistä. Ei elävässä olennossa ole on/off-nappulaa jonka turvin voisi päättää koska viitsii koiran kanssa liikkua ja koska ei. Kun eläimen ottaa siitä on huolehdittava aina. Jos ei muuta, niin etsittävä uusi hyvä koti jos ei enää itse jaksa/voi tarjota koiralle hyviä olosuhteita.

*huokaus*

Kissoja muuten tässä netissä etsiskellyt huvikseen. Kiva rotukin löytyi ajat sitten mitä olen seuraavaksi miettinyt. Ei olisi pitänyt. Löytyi jopa sopiva yksilö ja kasvattaja joka ei revi pelihousujaan heti jos kuulee ostajalla olevan pienen lapsen tai yleensäkin lapsen. Jotkut eläinihmiset kun tuntuvat suhtautuvan melko nurjamielisesti. Eräänkin marsukasvattajan sivulla oli suoraan, että kaikissa lapsiperheissa eläimet hankitaan aina vain lapsille leluiksi rääkättäviksi ja hän ei sellaista hyväksy joten ei myy lapsiperheille mitään. Hmph. Melkomoista liioittelua, ehkä? Montakin lapsiperhettä tiedän jossa ei tosiaankaan ole ne lemmikit mitään lasten leluja. Eikä itsellekään tulisi mieleenkään. Tietenkään. Ei se jos on aiemmin ollut eläinihminen ennen lasta mihinkään katoa. Miksi katoaisi? Se on sitten ihan eri asia jos ei olla alunperinkään mitään eläinihmisiä ja eläinkin hankitaan tosiaan vaan lapselle, eikä itse olla siitä juurikaan kiinnostuneita. Eikö sellaista sitten huomaa? Kyllä ainakin itse joskus erästä pientä lajia kasvattaessani näin hyvinkin oliko perheen aikuiset kiinnostuneita asioista vai eivät. Ja muutenkin vähän suhtautumista.

No,joo. Eipä me kuitenkaan sitä kissaa ihan vielä. Tilat mielestäni liian ahtaat ja olisi kiva jos olisi ulkotarhaan mahdollisuuksia ja kunnon kiipeilysysteemeihin täällä sisällä myös. Tässä asunnossa ei oikein ole. Näyttelytasoinenkin kiiinnostaisi, ehkäpä ihan kasvatustasoisuuskin.. Harmittaa silti vaikka järki toki tasoittaakin asiaa. Kai sitä on vaan niin tottunutkin kissaan vaan, että tuntuu ihan orvolta olla ilman. Hassu juttu oikeastaan..

Akvaariossa on joku leväinvaasio, enkä saa sitä kuriin millään. Pitikin mennä kuuntelemaan kauppiaan mainospuheita lannotteista. Sen jälkeen ongelma tuli, eikä suostu häipymään millään. No, kai se jossain vaiheessa sitten? Kauhea putsaaminen vaan. Kalat on kyllä voineet hyvin, ei ole ollut mitään ongelmaa. Kiva moisia seuratakin. Olen suunnitellut jo isompaa akvaarion kalastoa, kasveja yms. Ehkä sitten joskus olisi tilaa ja rahaa (ja aikaa). Onhan nuo kivoja, mutta eipä ne kyllä hyvin seurallista kissaa korvaa tai seurallista eläintä nyt muutenkaan kun on sellaiseen tottunut. Omalla tavallaan kivoja kuitenkin ja onhan tuokin haave ollut jo vuosia. :)