Hmph. Jotenkin tyrinyt olo. Ja kaipaan erästä ystävää aivan erityisesti. Jotenkin sellainen fiilis, että JUST nyt haluaisi nähdä, mutta miten se muka sitten onnistuisi kun välimatkaa on hirmuisesti? Ei mitenkään. Välillä sitä omaa aikaa ja nimenomaan omaa päätäntä valtaa oman aikansa suhteen kaipaa, mutta ei sellaista tähän elämänvaiheeseen oikein kuulu. Kaikki menee lapsen ja miehen mukaan. Se vaan nyt on tätä. *huokaus*

Noh, jokatapauksessa päivä hiljaksiin etenee tässä kuten ennenkin. Tuli sentään remontti valmiiksi. Loppusiivouksen kuulemma vielä tekevät, eipä siinä mitään. Huvitti vaan kun remppamies alleviivasi moneen kertaan että vaan sen vessan siivoavat. En minä nyt ajatellutkaan että koko huushollin (jonka lattianpesu on nyt ollut rempan ajan jäissä sattuneista syistä) siivoisivat. Ehkä minä sitten näytän sen verran uunottarelta että piti oikein rautalangasta vääntää. :D

Meinasivat tänään päästää pojan karkuun. Ovi auki pitkiä aikoja ja vaikka kokoajan vahti niin sen hetken kun olen selkäpäin niin tietenkin se ovi on taas auki, eikä remppamiestä missään ja poika jo ulkorappusilla sukkasiltaan astumassa pihalle. Onneksi ei kauemmas ehtinyt! Se karkaamisleikki kun on niin hauska olevinaan. Olen aika varma siitä, että vielä jossain vaiheessa hän siinä onnistuu ja sitten se jääkin siihen kun itsekin pelästyy. Kaikkeni toki teen, mutta kun ei ole niitä silmiä selässä. Valjaita olen ajatellut hankkivani jossain vaiheessa jos siltä näyttää. Vissiin menee siihen kun ei siitä kädestäkään viitsisi aina roikottaa ja hänhän on erittäin taitava jättämään tyyliin rukkasen äidin käteen ja hilppaisemaa salamana johonkin jos vaan sillä päällä on. Luultavasti ei niitä valjaita tarvitsisi edes kauaa käyttää. Uhkaus esille ottamiseen riittänee. Kuulemma minullakin aikanaan tepsi ja olin ihan samanlainen karkuri. :)

Koittanut tässä keksiä pääkaupungissa jotain tekemistä kun sinne suunnistetaan muutaman viikon päästä tosiaan viikonlopuksi. Jotenkin sitä on tipahtanut ihan tyystin ulos siitä mitä sielä olisi kun ei ole sielä nyt useampaan vuoteen enää asunut. No, onneksi on netti. :)