Ollut tosi vetämätön olo tänään. Lapsi on ollut kyllä tosi reipas. Olin ihan yllättynyt, että osasi niin reipas ja ison oloinen olla. Sain levättyä ja yhdessä puuhailunkin sai tehtyä sellaiseksi, että sain levätä jos siltä tuntui. Uskoisin, että huomenna jo jaksaa paremmin. Sain kyllä sovittua hänelle puuhaa huomiseksi jos en itse jaksa kauemmas lähteä. On harrastejuttujaan huomenna ja tottahan hänen pitää niihin päästä. Mutta tosiaan uskoisin, että itsekin jo jaksan tosiaan huomenna vähän paremmin. Tuo huimaus on vaan niin kovin ikävää ja häiritsee liikkumista ja muutenkin pystyssä olemista.

Eipä tänne muuta sitten kuulunnekaan.

Kuuluukohan koskaan?

Enpä tiedä. Aika alakuloinen fiilis taas.