Laitan tähän alkuun pienen vinkin, että jos vaikka joku vanhempi huomaisi.. Löysin Name It-kaupasta pipon jossa kiva iso heijastava kuva päälaella/otsassa. Lisää näkyvyyttä kivasti tuolla ulkosalla hämärässä. Huomasin kun nytkin käytiin iltakävelyllä. Metrisellä tapilla muut heijastimet on helposti aikalailla liian alhaalla jos vaikka autosta katselee Ja muutenkin lisää kyllä näkyvyyttä hienosti. Värejä oli useampia. Suosittelen! Oli muutenkin kivan tuntuinen ja näköinen kevätpipo. Värejäkin oli vahvemmista vaaleampiin.  Pipoissa on siis iso tähti päälaella ja ovat sellasia pidemmän mallisia. Oma lapsonen ainakin ihastui pipoon aivan täysin. Pysyi myös hyvin päässä ja peittää korvat hyvin, pysyi paikallaan vähän ulkoneviempienkin kuuloelinten kanssa ja hinta ei ollut paha. Hieman alle 8 euroa. Niin ja tähdethän ovat nyt kevään ja kesän pop-juttu. ;)

Tuli nyt vain mieleen laittaa tänne kun itse ihan yllätyin tuosta heijastavuudesta. Piposta kun ei kaupassa sitä tajunnut. Olin ostavinani vain kerrankin riittävän syvän ja hyvin istuvan pipon, joka ei maksanutkaan maltaita. Meillä on ollut aika vaikea löytää hyviä pipoja. Kivannäköisiä niistä ei ole ollut aiemmin yksikään. Ja mielelläänhän sitä kivannäköisiäkin vaatteita lapselle ostaa. Varsinkin kun oma ainakin oikein selvästi innostuu semmoisista mieluisista jutuista vaatepuolellakin. Menee vähän iloisemmin se pipo päähän nyt ja lisänäkyvyyshän ei ole pahaksi. Koskaan. :)


Mitäs muuta?

Ei ihmeempiä. Tai no.. Sellaista tavallista kai. Pikku hiljaa sitä alkaa jollain tasolla olla oma itsensä aika pitkän ihmeellisen kooman jälkeen. Huomaan vaan olevani huumorintajuisempi jotenkin. Positiivisempi ja iloisempi. Onhan sitä tietysti asioita jotka harmittaa ja voi vetää mieltä hetkellisesti alaspäinkin, mutta noin muuten.

Ihmisistä en kyllä tajua edelleenkään mitään. Mutta tuskin opinkaan. Koitan olla miettimättä ja murehtimatta asioita joille ei vaan mitään voi ja oppia sellaista samaa mentaliteettia mitä monella tuntuu olevan, siis se että ei kaikki sanomiset ja tekemiset ole kiveenhakattuja totuuksia. Tai edes sinnepäin. Ja asioilla ei nyt vaan ole kaikille samoja merkityksiä kuin minulle. Eikä se ole oikein tai väärin, se vaan on. Kuten niin moni muukin asia, joka joskus aiheuttaa murehtimista ja pahaa mieltäkin. Jopa. Tosin on tuota ollut aiemminkin siis ilmassa, että tiedän tuon heikkouden itsessäni aiemmiltakin ajoilta. Ja on sitä sortunut samaan ja pikku hiljaa tuntuu, että ehkä sitä oppii kokonaankin sellaiseksi. Itseään siinä ainakin säästää. Huomattavasti kun ei ota asioita niin vakavasti, saati luota liikaa.

..vaikka ei sitä varmaan sisimmältää koskaan kokonaan muutu. Lujempi suojamuuri vaan saisi olla.

Huomattavasti.