Tummat pilvet poistuneet mielestä ja näyttäisi, että taivaaltakin taas joksikin aikaa. :)

Vastoinkäymisten suhteen sitä on koittanut ottaa sen suhtautumistavan, että kaikki järjestyy ja kaikessa on aina ne hyvätkin puolensa ja vaan jopa tyytyäkin osaansa. Kaikissa asioissa se ei vaan onnistu kovin hyvin. Pikku hiljaa sitä on jotenkin niin pelkkää kipupistettä näiden asioiden suhteen, että sattuu ylilyöntejä. Pienetkin asiat tuntuvat järjettömän pahoilta toisinaan, mutta elämä jatkuu. Ehkäpä sitä on taas vahvempi. Mahdollisesti? En tiedä. Joitain päätöksiä on tässä tullut tehtyä. Omaa itseä on joskus vaan kuunneltava, vaikka se sitten tietyin tavoin riski olisikin ja menetys.

Rakkaista ihmisistä on tullut pelottavia. Lasta tämä ei koske tietenkään, mutta aikuisia. Lapsen kanssa asiat on niin yksinkertaisia. Aikuisten kanssa homma ei ole aina niin sama tai sitten en vaan osaa lukea vihjeitä tarpeeksi hyvin. Helpointa kai se olisi kun kääntäisi kaikki mielessään vain suoraan pahimpaan mahdolliseen silloin kun ei selvästi ja suoraan osoiteta muutakaan, tai ei muuten toimita mieleisesti (  ;) ). Taitaa olla kuitenkin ehkä vähän radikaalitapa kuitenkin ja taas toisaalta, eivät asiat ole niin yksinkertaisia ja selviä. Eivät ne koskaan ole.  Ikinä. Sepä se helppoa olisikin kun maailmassa olisi vain mustaa ja valkoista. Oikein ja väärin. Hyvä ja paha. Rakkaus ja viha, välinpitämättömyys, halveksunta. Ei se vaan ole niin. Tietenkään. Enkä minä vain osaa muutenkaan ajatella niin, että jos ei ihmiset toimi kuten toivoisin niin heidän "kiroaisin". Tietenkään. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka toimivat niin. Kaipa siinä itseään toisaalta säästää sitten. En tiedä.

Katkeraltahan se tuntuu, että juuri ne tärkeimmät asiat itselle eivät koskaan onnistu. Edes pienessä mittakaavassa. Ei vaikka ei täyttä vaatisikaan. Mutta sellaista kai elämä on. Ilo ja onni on löydettävä niistä olevista asioista, vaikka se ei helppoa olekaan. Aina. Itseään voi kuitenkin kasvattaa. Onhan itsellä kuitenkin paljon hyviäkin asioita elämässä ja toki näissäkin asioissa on niitä joista nyt puhun! Pitäisi tyytyä niihin hyviin asioihin ja puoliin eikä vaatia vain enemmän. Vaikka kai se perin inhimillistä onkin.:)  Koitan kuitenkin kasvaa ihmisenä. Koitan. Ja samalla antaa itsellenikin sen arvon jonka ansaitsen. Sen olen itselleni sentään velkaa. Vähintään. :)

Nyt pitäisi jatkaa taas tätä arkea. Joka tuntuu kummallista kyllä taas vähän helpommalta. Ei jotain pahaa ilman jotain hyvääkin. Paljonkin hyvää itseasiassa. Oma mokahan se on, jos niihin surupuoliin jää piehtaroimaan. Onhan se niinkin. Pitäisi ottaa elämä kevyemmin. Sitä ei vaan kaikissa asioissa osaa. Niissä isoimmissa. Ei vaikka muuten aika suurpiirteinen luonteeltaan onkin. Pitänee vain yrittää opetella löytämään tasapaino asioiden suhteen.