Normaalia arkea kaikkineen. Iloista menoa pääasiassa. Välillä vähän neljä vuotiaan tempperamentti tulee esiin. Olemmekin tänään opetelleet mm. tunteen ilmausta jos oikein sapettaa. Sanonta "Voihan mätä tomaatti!", kun on huomattavasti parempi tapa ilmaista turhaumaa ja suuttumusta kuin esim. äidin nipistäminen. Sitä paitsi hassuista ilmauksista tulee paremmalle mielelle ja alkaa naurattaakin. ;) Vähän hänellä on pohjalla vielä niitä isän kanssa reissussa ollessa tulleita tunteita. Äidin ikävää muunmuassa ja tietysti kun isän kanssa oli taas enemmän sitä isääkin on taas hieman enemmän ikävä. Kaikesta kuitenkin selvitään ja oikeastaan nyt on todella tajunnut sen kuinka paljon paremmin lapsi jo tilanteen ottaa. Hän on pääasiassa selvästi todella hyvin sinut jo eron suhteen. Vaikeaahan se lapselle aina on ja pitkään, mutta kuitenkin elämä on selvästi menossa eteenpäin. Ja se on hyvä se!

Viimeinen vuosi on kaikkineen ollut aika rankka minullekin tai no.. Sanotaan, että sellaiset viisi vuotta ovat olleet hyvin rankkoja. Ero toki siihen päälle vielä omalla tavallaan rankka toki. Ehkä isoin tuska on ollut tuska lapsen puolesta ja huoli hänestä. Syyllisyyden tunteetkin. Saa nähdä millainen on tuleva vuosi. Ehkä hyväkin asia ettei noita etukäteen tiedä! Sitä voi ainakin edes toivoa paremmasta! ;)

..mutta juu.

Kaikkineen sitä jotenkin suhtautuu taas positiivisemmin kaikkeen, vaikka rehellisesti sanoen en oikein tiedä onko siihen mitään todellista syytä. Kuin ehkä sitten se, että siten sitä vain itse jaksaa parhaiten. Syytä siinäkin tarpeeksi, luulisin.