Vuosi 2012 on saapumaisillaan kohdalle. Uudenuutukainen vuosi. Tämä nykyinen onkin tuonut tullessaan melkoisen myllerryksen. Toivon, että seuraava on onnellisempi ja rauhallisempi. Ja kaipa siihen perusedellytykset ainakin olemassa ovat. Uskoisin näin. Toivon näin, vaikka toisaalta onkin jotenkin hirmuisen alakuloinen olo toisinaan ja välillä tuntuu että onko missään mitään järkeä. Kai se on vaan nuo kaikki muutokset olleet vähän liikaa. Muutokset ja erinäiset tosiasioiden ymmärtämiset. Itsestä. Muista. Maailmasta noin yleisesti. Mutta.. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Joten kaipa tässä kuitenkin positiivisen puolella ollaan kaiken suhteen.

Ja lapsi. Lapsi on hauska ja rakas. Välillä toki rasittavakin. Kuten me kaikki joskus. Epäilisin, mutta silti. Poikani on nyt siinä vaiheessa kun kaikkea kysellään ja opitaan hirmu määrät tietoa helposti ja nopeasti ja omia ajatuksiakin esille tuodaan. Ajatuksia ja havaintoja. :) Lukemaan oppiminen on tuonut nyt omat haasteensa arkeen.Lisää kysymyksiä siis lähinnä tuonut, mutta uskoisin niistä selvityn. :) Tempperamentti on välillä melkoinen. Ja voi, että voi tuon ikäinen olla juonikas ja sillä tavalla hauskan luonnikkaasti olematta kuitenkaan millään tavalla paha tai ilkeä. Ei saisi varmaankaan huvittua, mutta toisinaan sitäkin kyllä sattuu.

Pikku hiljaa sitä on huomannut, että on omia yhteisiä juttuja lisää ihan siis arjessa. Lapsi puhuu varsin luontevasti jo eri kodeistaan. Ja tilanteesta muutenkin. Asiat lutviutuvat. Arki löytää oman muotonsa ja elämä soljuu eteenpäin hiljalleen. Hyvä asia, vaikka toisinaan sitä ei aina tasaista menoa ja niitä arjen kuvioita jaksaisikaan. Lähinnä kai se aikuisen juttuseuran puuttuminen on välillä rankinta oikeastaan. Kun asiaa miettii. Ja toki sellainen yhteinen vastuu arjesta, mutta ottia tuota noin niin.. Oli noiden asioiden kanssa kyllä aiemminkin vähän niin ja näin. Oikeastaan. Kun ei se kumppani välttämättä tarkoita noita asioita. Sitä voi olla olemassa ja läsnä ilman, että oikeastaan on olemassa ja läsnä vai miten tuon selittäisi mahdollisimman epäselvästi? :D

Muuttoa odotan kovasti.

Suunnittelen sisustusta johon ei tokikaan ole varaa. Onneksi kuitenkaan suunnittelu ei maksa mitään. Enkä tiedä.. Oikeastaan olen niin tottunut siihen ettei ole varaa tuollaisiin asioihin jottei oikeastaan edes harmita. Tuttava puhui lottovoitosta tässä vähän aikaa sitten. Useista kymmenistä miljoonista euroista. Minä vain mietin siinä itsekseni, että mitä niin isolla summalla edes tekisi? Itseni tuntien kitkuttelisin varmaan silkasta tottumuksesta edelleen. :D