"..And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there..

"
Why did it have to be so hard
For us to live our lives
Again I reach out in the dark in despair"

                                          (Sentenced: No one there)

Ehkei sitä ihan iloisinta sanomaa ole.

Toisaalta..

Minähän en usko Jumaliin tai muuhunkaan vastaavaan isompaan voimaan nykyisellään tai oikeastaan ole enää vuosiin uskonutkaan. Valtauskontoomme meni luotto jo hyvin pienenä tyttönä vanhempieni (tai niiksi uskomieni eron aikoihin). En usko, elämän jatkumiseen millään tasolla kuoleman jälkeen. En usko, että elämällämme on mitään sen suurempaa merkitystä tai tarkoitusta. Tai sillä pskan määrällä, joka kohdallemme sattuu osumaan. Enkä usko, että tuo koskaan tasapainottuisi mitenkään tasavertaisesti kaikkien kesken. Ei ole mitään sellaista kuin kohtuus tai oikeudenmukaisuus noissa asioissa. Toisilla on tiettyjä asioita ja toisilla ei ole. Toisille sattuu ikäviä ja toisille ei samassa määrin ainakaan. Ja se siitä. Eikä se pskan määrä ketään jalosta. Kuten ei se toinen ääripääkään.

Että, sinänsä en oikein osaa ottaa kaikkia tekstejä ehkäpä ihan niin synkästi varmaankaan kuin yleisesti kai otetaan. Kun en minä noissa sinänsä mitään ylisynkkää ainakaan noilta osin näe kun itse uskon samankaltaisesti. :) Enkä osaa tuota edes niin kovin synkkänä maailmankuvana nähdä. En minä itselleni mitään ole tekemässä tai kellekään muullekaan vaikka noin ajattelenkin. Veikkaan, että itseasiassa kuulun niihin suhteellisen hyviin ihmisiin. :) Siinä määrin kun ihminen nyt ylipäätään voi olla epäitsekäs ja hyvä noin yleisesti otettunakaan. Ei ihminen sellainen perimmältään kuitenkaan luontaisesti ole käsitykseni mukaan. Jokaisessa meissä asuu pieni narsisti nyt vähintäänkin. Jos ei muitakin luurankoja sitten kaapista löytyne tai muita kummallisuuksia.

Mutta..

Ei sitä kuitenkaan niin realisti ole etteikö välillä olisi kiva kuvitella miten sitä sitten kuitenkin tapahtuisi sitä ja tätä.. :D Pitäähän sitä nyt unelmia olla, ei tätä muuten jaksaisi. Enkä sitten taas toisaalta olen noissa asioissa muutenkaan sillä tavalla ehdoton. Ja julistajaksi en kyllä lähtisi koskaan. Yöks. Maailmankatsomuksista nyt on niin vaikea sanoa mitään yhtä ja oikeaa totuutta eikä sellaiseen mielestäni pitäisi pyrkiäkään niin kovin voimakkaasti. Jokaisen oma asia.

Niin..

Tästä päivästä jos kertoisi myös sanasen muun hölpötyksen lomassa niin mainitsisi päivän menneen ihan normaalin päivän tavoin. Mitä nyt tein peruskevätsiivoukset viimeinkin parvekkeelle. En tiedä kuinka monen vuoden pskat sielä oli lattialla, mutta kun luulin lattian olevan graniitin harmaa väriltään se paljastuikin maalatun joskus heleän vaalean harmaaksi. :D Nyt sielä myös kalusteet pestyinä odottamassa ilmojen lämpenemistä vielä vähäsen. Joo ja kukkia sinne kyllä haluan jajaja ainakin jotain pieniä räsymattoja jajaja.. :D

Ikkunat pitäisi pestä kyllä. Teen sen kyllä varmaan ainakin isoimpien ikkunoiden kohdalla ollessani yksin. Sen verran tasapainotteluksi menee. Muksu vielä ajattelemattomuuksissaan tönäisee jotain kiukutellessaan tmv ja olen sen jälkeen tuolla asfaltilla aika monta metriä alempana.. Muutenkin saa miettiä, että miten nuo saa turvallisimmin pestyä kun on vähän tuota pituutta minulla sniidusti ja tasapaino luokkaa surkea.. Enköhän jotain kuitenkin keksine. Kauhean näköiset ne nyt kyllä on..

Mitäs muuta?

Ehkä vähän yksinäinen fiilis muttei pahalla tavalla.

Ja se on hyvä se kun vaihtoehtoja ei liene.